Crimson Eclipse RPG

Maon ja Lon matka takaisin alukselle sujui rauhallisesti. Tai ainakin niin rauhallisesti kuin se vain saattoi Lon ajotyylin huomioon ottaen sujua, sillä heidän kiitäessään eteenpäi, Mao näki yhden jos toisenkin ärtyneen kuskin puivan vihaisesti nyrkkiä heidän peräänsä. Heidän kuitenkin päästyään takaisin alukselle ja Lon varmistettua, että oli saanut rahansa, kaksikko oli kohonnut planeetan ilmakehään ja ottanut suunnan kohti Deniriltä saatuja koordinaatteja.
Pitkältä tuntuvan matkan päätteeksi he kuitenkin tulivat ulos hyperavaruudesta, oikeassa paikassa. istuessaan Lon vieressä apupilotin paikalla, Mao ei aluksi nähnyt kuin tyhjää avaruutta ja kauempana olevan auringon. Aluksen kuitenkin kääntyessä hieman, molemmat saattoivat kuitenkin nähdä Onderonin planeetan ja sitä kiertävät neljä kuuta. Maon katse kiinnittyi oitis yhteen, metsän peittämistä kuista ja hän saattoi jo nyt aistia Voiman pimeän puolen kutsuvan häntä tuohon suuntaan.
"Uskoakseni tuo on Dxun", Mao sanoi ja osoitti suurinta neljästä kuusta. Naisen olisi tehnyt mieli ryhtyä samantien skannaamaan kuun pintaa, löytääkseen menneiltä ajoilta jäljelle jääneet rakennukset, mutta päätti kuitenkin hillitä itsensä ja antaa Lon hoitaa pilotin hommat.

Hyperavaruudesta tavan avaruuteen tippuvan aluksen ohjaamosta avautuva näkymä ei ensisilmäyksellä vaikuttanut Lo:sta kovinkaan lupaavalta, sillä ensimmäinen asia mitä hän huomasi oli tyhjyys. Ainoastaan joitain kaukaisia tähtiä näkyi tyhjyyden keskellä ja salakuljettaja oli jo lähellä kirota Denirin alimpaan helvettiin, kunnes havaitsi jotain pilkottavan aivan ohjaamon lasin reunan laidalla. Pitäen kielensä kurissa hän tarttui ohjaimiin ja käänsi hieman alustaan haluamaansa suuntaan, jolloin näkyviin tuli neljän kuun ympäröimä vihreä planeetta. Näky sai leveän virnistyksen kohoamaan sikarin tumppia huulillaan pyöritelleen nagain kasvoille, hänen lisätessään hieman tehoa moottoreihin ja suunnatessa viereisellä penkillä istuvan naisen osoittamaa metsän peittämää kuuta kohti.
''Käynnistä pitkänmatkan skannerit.'' Boros komensi apupilottina Porgon sijasta toimivaa Maoa, haluten aivan ensimmäisenä varmistaa ettei ainakaan aivan lähettyvillä ollut heidän lisäkseen muita. Tämä oli juuri sen kaltaista syrjäseutua jossa piraatit ja muut hämärämiehet mielellään piileskelivät virkavaltaa, reagoiden hyvinkin agressiivisesti kaikkiin mahdollisiin tunkeilijoihin. Juuri tuosta samasta syystä salakuljettaja ohjasi itse tietokoneen alkamaan laskea hyppygoordinaatteja jonnekkin turvalliseen paikkaan, haluamatta laittaa omaa nahkaansa alttiiksi vaaralle, vaikka olikin matkan aikana jo laittanut merkille jedin innon heidän määränpäätään kohtaan.
Osakseen juuri tuosta syystä hän ei ollut tehnyt isoa numeroa siitä etteä muutama aijempi hyppy sitten sensorit olivat havainneet tuntemattomia aluksia, jotka eivät kuitenkaan olleet ollut tarpeeksi lähellä aiheuttaakseen välitöntä harmia. Muutama hyppy huonosti tunnetulla seudulla oli luultavasti riittänyt karistamaan mahdolliset seuraajat ja siksi menneistä oli turha enää murehtia. Sitäpaitsi kyse oli sattanut olla myös satunnaisista malmin ja kaasupilvien etsijöistä, tai muista syrjäseutujen koluajista.

Lon kehottaessa häntä käynnistämään pitkän matkan skannerit, Mao teki työtä käskettyä ja napsautti yhtä monista katkaisijoista, joita hänen edessään olevassa ohjainpaneelissa oli. Tämän jälkeen naisen huomio kiinnittyi pieneen ruutuun, joka oli hetken ajan pimeänä, ennen kuin näytölle alkoi vieriä tietoa siitä mitä kaikkea skanneri havaitsi. Kuten Mao oli osannut arvatakin, skanneri havaitsi kuun pinnalta useita erilaisia elämänmuotoja, jotka oletettavasti olivat kuun pinnalla eläviä eläimiä. Pian pienelle näytölle kuitenkin alkoi ilmestyä myös numeromuotoisia lukemia, jotka kertoivat toiminnassa olevista energialähteistä. Hieman kulmiaan kurtistaen, Mao nojautui lähemmäs näyttöä, tutkiakseen sillä vilkkuvia tietoja tarkemmin.
"Sekä kuun, että itse planeetan pinnalla näyttäisi olevvan jotain toiminnassa olevaa teknologiaa... Jotain vanhojen linnakkeiden puolustukseen tarkoitettuja energiakilpiä ehkä? Tai mahdollisesti jopa laskeutuneita aluksia" Mao totesi lopulta pohtivaan sävyyn. Ei sinänsä ollut yllättävää, että näin syrjäisessä galaksin kolkassa saattoi hyvin olla piraatteja tai muita jotka kaipasivat asuinseeuduilleen mahdollisimman vähän liikennettä, mutta toisaalta taas Denir tuskin oli ainoa joka oli saanut nämä koordinaatit käsiinsä. Jos huonosti kävisi paikalla oli muitakin vanhojen aarteiden toivossa matkaan lähteneitä aarteenmetsästäjiä.

Maon käynnistäessä skannerit ja tarkkaillessa niiden syöttämiä lukemia Lo itse seurasi pienellä näytöllä juoksevia laskutoimituksia, tehden muutamia pikku muutoksia tietokoneen esittämään reittiin. Normaalisti niiden tarkoitus olisi ollut nopeuttaa hyppyä, viemällä alus aivan riskirajoille asti, mutta tälläkertaa niiden tarkoitus oli kuitenkin karistaa mahdolliset taka-ajajat erikoisella reitityksellä. Näyttöpanelin ylle kumartunut nagai oli niin keskittynyt työhönsä ettei kiinnittänyt mitään huomiota sensoreiden viereiselle näytölle syöttämistä tiedoista ennen kuin viereisellä penkillä istuva punanahkainen nainen mainitse hgavaitut energia luvut, mitkä saivat hänet kääntämään katseensa välittömästi näytöltä toiselle. Niiden näkeminen sai miehen otsan painumaan välittömästi syville uurteille, sillä näytti siltä että planeetalta ja sen kuulta todella löytyi jotain huomattavia energia keskittymiä.
AivaN kuten Zalando oli sanonut luvut viittasivat joko johonkin edelleen jollain ihmeen konstilla käynnissä olevaan muinaiseen virtalähteeseen ja sitä hyödyntävään laitteistoon, tai sitten joku muukin oli huomannut näiden syrjäseutujen viehättävyyden. Varsinkin jälkimmäinen ajatus sai salakuljettajan niskakarvat nousemaan pystyyn ja saamaan hänet kurottamaan nopeasti apupilotin konsolin puolelle, napsauttamaan sensorit sammuksiin.
''Frell...'' Nopeasti toiselle puolelle ohjaamon paneeleja kurottautuva Boros manasi karskisti, säätäen samalla aluksen virrankäytön minimiinsä. Sen jälkeen he voisivat vain toivoa ettei kukaan muu sektorilla mahdollisesti ollut huomannut heidän sensoreistaan lähteneitä pulsseja ja kiinnostuisi niistä sen verran että alkaisi etsiä lähdettä, ainakaan niiden muutamien sekunttejen aikana joita iänikuiselta verhouslaitteelta kestäisi käynnistyä. Sen jälkeen he olisivat turvassa kaikkein parhaimmiltakin sotilastason sensoreilta, sillä vaikka verhouslaite olikin suoraansanottuna muinainen niin kykeni se silti lyömään laudalta uusimmatkin vastaavat laitteet.
Toisin kuin ne maltaita maksavat vekottimet se ei ainoastaan ohjannut sensoreiden singnaaleja sivuun, vaan muodosti myös valoa taittavan kilven aluksen ympärille. Juuri sen takia Bastard oli ehkä huomaamattomin alus galaksissa, joskin tuon huomaamattomuuden aikaansaamiseen käytetty monimutkainen kristalleja hyödyntävä laite vaati oman aikansa alkaakseen toimia. Haittapuolena oli myös se että käynnistymisen jälkeen alusta ohjaava pilotti olisi myös itse lähes sokea ympäristönsä suhteen, voiden ohjata alusta vain sen perusteella mitä näki ohjaamon ikkunasta.
''Lopultaki...'' Kalpeaihoinen lihaskimppu naurahti tyytyväisenä nähdessään vihreän valon syttyvän kojelautaansa, samalla hetkellä kun lähisensoreiden näytöt pimenivät ja vahvistivat häivekentän muodostuneen heidän ympärilleen. ''Jos tuo jotai hiippareit on nii nyt ne ei ainakaa nää meit, jote voidaa livahtaa kivasti minne neiti ikinä haluu. Mut sitteki on paras muistaa pitää matalaa profiilii, ellei haluta ottaa ritoloita.'' Tilannetta hieman rentoutuneemman oloisena selittävä salakuljettaja sanoi viereisellä penkillä istuvalla naiselle, ennen kuin ohjasi hieman energiaa aluksensa moottoreihin ja ohjasi sen lähestymään hitaasti heidän määränpäätään. ''Nii mihis sää haluut et me pistetää parkkii?'' Punaiset silmänsä jedin suuntaan hetkenajaksi kääntävä mies kysyi, uskaltamatta kuitenkaan irrottaa katsettaan turhanpitkäksi aikaa edessään avautuvasta avaruudesta.

Lon kirotessa ja alkaessa valmistella alustaan verhouslaitteen käynnistystä varten, Mao sen sijaan vaikutti rauhalliselta, luottaen sensorien sijaan vaistoihinsa. Hän ei tuntenut Voiman avulla mitään erikoista, minkä vuoksi hän uskalsi olla melko varma, ettei heitä oltu huomattu... ainakaan vielä. Kaksikon onneksi Lo sai verhouslaitteen käynnistettyä ja pian he saattoivat lentää kenenkään huomaamatta Dxunin kiertoradalla, etsien sopivaa paikkaa laskeutua ilmakehään ja mahdollisimman lähelle heidän määränpäätään. lon kuitenkin kysyessä mihin heidän tarkalleen oli tarkoitus laskeutua, Mao kääntyi katsomaan karttaa, joka Deniriltä oli aluskeen jäänyt. Sen mukaan ympär planeettaa oli muutamia vanhoja rakennuksia, mutta kartta ei kuitenkaan paljastanut yksityiskohtia sen suhteen mikä näistä oli juuri hänen etsimänsä hauta.
"Odota hetki..." Mao vastasi lopulta ja sulki keskittyneesti silmänsä, koettaen aistia mihin suuntaan Voima häntä ohjasi. Ensin hän ei tuntenut mitään, mutta lopulta hän kuitenkin vaistosi pimeyden, joka saattoi olla peräisin vain hänen etsimästään haudasta. Tuo pimeys tuntui kuitenkin jollain tavoin tukahtuneelta, ikään kuin joku tai jokin olisi yrittänyt piilottaa sen hänen aisteiltaan, siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. Edes itse sitä tiedostamattaan Mao vei kätensä lopulta ilmaan heijastetun holokartan yläpuolelle, sillä seurauksella, että Dxunin kartta alkoi tarkentua ja keskittyä planeetan pohjoiselle pallonpuoliskolle ja lopulta yhteen kartalle merkityn raunion lähialueesen.
"Tuonne ensin. Sen jälkeen saat päättää itse missä kohteissa käymme seuraavaksi", Mao sanoi avatessaan lopulta silmänsä ja nähdessään haudan ympäristöä kuvaavan kartan. Paikka näytti sijaitsevan pienehkön vuoren rinteellä, joka oli muutamia harvempia aukioita lukuun ottamatta metsän peitossa. Aluksella olisi luutlavasti melko helppoa laskeutua ja yrittää piilottaa se puiden sekaan uteliaiden silmien varalta.

Apupilotin paikalla istuvan Maon syentyessä tutkimaan eteensä muodostunutta hologrammi kartaa hieman erikoisen näköisellä tyylillä tämän vierellä istuva Lo nojasi upottavan pehmeän penkkinsä selkänojaa vasten ja kaivoi paksun sikarin esiin rintataskustaan, alkaen sytytellä sitä rauhallisen oloisin liikkein. Yksinkertainen ja vanhanaikainen sytytin kilahti metallisesti auki ja iski kipinää, sytyttäen sydänlankaa ylösnousevan helpostis yttyvän nesteen palamaan keltaisella liekillä. Liekin kohdatessa kuivatuista yrttien lehdistä tiiviiksi käärityn rullan alkoi ohjaamoon levitä voikas arominen savuntuoksu, joka voimistui vain sitä mukaa kun kalpea kasvoinen pilotti veti ilmaa savukkeensa läpi ja puhalsi suuhunsa saamaansa savua ulos. Ennen kuin nagai oli tyytyväinen sikarinsa pään punaiseen hohteeseen ohjaamossa istuvan kaksikon yläpuolelle oli alkanut jo muodostua harmaa savusta koostuva pilvi, joka ei kuitenkaan häirinnyt miestä millään tapaa. Se teki ilmasta kyllä tunkkaista ja raskasta hengittää, mutta sillä hetkellä salakuljettaja oli raittiin hengitys ilman sijasta kiinnostuneempi punaihoisen matkustajansa oudosta tavasta päättää heidän määränpäänsä.
Zalander oli kerennyt istua jo hyvänaikaa ilme keskittyneenä ja käsi hologrammia kohti ojennettuna, ennen kuin ilmaan muodostuva kuvajainen tarkentui tiettyyn alueeseen kartassa. Paikassai ei näyttänyt ainakaan Boroksen mielestä olevan mitään erikoista suurehkon kallion lisäksi, mutta siitä huolimatta silmänsä avaava Zalander ilmoitti pättäväisen kuuloisesti haluavansa juuri tuohon määränpäähän. Hievenen epäilevä ilme kasvoillaan punasilmäinen salakuljettaja vilkaisi ensin jediä ja sitten tämän ilmoittamaa määränpäätä, miettien oliko kyseessä jonkinsortin pila. Siirrettyään sikariaan parikertaa suupielestä toiseen hän päätti kuitenkin vain kohauttaa leveitä hartioitaan ja noudattaa asiakkaansa esittämää käskyä, vaikka epäilikin etteivät he tulisi löytämään sieltä mitään.
''O.K... Kaikist noist mestoist toi vaikuttaa ehkä vähite mielenkiintoselt, mut hei sähä tän tripin viulut maksat.'' Saamansa koordinaatit aluksen tietokoneelle kirjoittava Boros totesi, tarttuen sitten aluksensa ohjaimiin ja lisäsi tehoa moottoreihin. Hallitulla liikkeellä oman alansa ammattilainen pyöräytti aluksensa loivasti laskevalle kurssille kohti nopeasti kasvamaan alkavan kuun vehreän kuun pintaa, seuraten samalla tietokoneen määrittämää kurssia kohti heidän määränpäätään. Vasta aluksen alkaessa laskeutua vehreälä viidakko planeetalta vaikuttavan kuun ilmakehään kaikenlaista erikoista nähnyt pilotti kiinnitti huomiota siihen kuinka lähellä se todella kiersi aivan yhtä vehreltä näyttävää planeettaa.
''Ton ei pitäs olla ees mahollist.'' Otsa rypyssä montakertaa kiertolaistaan suurempaa planeettaa katseleva mies mutisi, tuntien oudon epämiellyttävän tunteen muodostuvan sisälleen. Sillä heidän määränpäänään olevan kuun olisi kuulunut kaikkien fysiikan lakien mukaan törmätä jo ajatsitten emä planeettaansa ja muuttaa luultavasti sen pinta vellovaksi laafa infernoksi. Siitä huolimatta nuo kaksi näyttivät kiertävän toisiaan täysin luonnottomasti kaikessa rauhassa. Vielä ällistyneempi Nagai olisi varmasti ollut jos aluksen sensorit olisivat kyenneet havaitsemaan planeetalta kuuhun matkaavat suuret pedot siivekkäät pedot, jotka jäivät kuitenkin matkalaisen näkökentän ulkopuolelle

Kuullessaan Boroksen kommenti hänen valitsemaansa määränpäätä koskien, Mao hymähti lievää huvittuneisuutta äänessään. Mies tuntui jo nyt olevan varma, että hänen valitsemastaan paikasta he eivät tulisi löytämään mitään, mutta Mao itse kuitenkin oli varma siitä mitä oli aistinut. Toki hänkään ei voinut olla varma siitä, että paikalta löytyisi heidän etsimänsä hauta, mutta siitä hän oli varma, että siellä oli jotain, minkä luokse Voima koetti heitä johdattaa.
"Ymmärrän kyllä, että olet skeptinen jedien kykyjen suhteen, mutta luota minuun kun sanon, että tuolta löydämme kyllä jotain, vaikka paikka näyttääkin syrjäiseltä", Mao vakuutti itsevarman kuuloisena. Hetken verran hän olisi halunnut myös huomauttaa siitä, että hänen lajinsa ei normaalisti kyennyt telepatiaan, mutta siitä huolimatta hän oli onnistunut aiemmin pääsemään seuralaisensa pään sisään, kun he olivat ensikerran tavanneet Denirin aluksella.
Heidän lopulta kuitenkin laskeutuessa ilmakehään ja lähtiessä etenemään ilman halki kohti määränpäätä, kummankin katse osui planeettaan, jota kuu kiersi. Lon mutistessa kuinka planeetan läheisyyden olisi pitänyt olla täysin mahdotonta.
"Vanhojen historiankirjojen mukaan planeetalla ja kuulla on yhteinen ilmakehä... tosin en ole kyllä ensimmäisenä ilmoittautumassa vapaaehtoiseksi kiiturimatkalle kuun ja planeetan välillä", Mao huomautti katsellessaan vaikuttavaa näkyä joka aluksen ikkunoista levittäytyi heidän eteensä.

Alustaan Maon osoittamaan suuntaan ohjaava Lo siirsi suussaan savuavaa sikaria mietteliäänä suupielestä toiseen, olematta läheskään yhtä varma heidän määränpäästää kuin mitä nainen tuntui olevan. Hän ei tiennyt mistä se johtui, mutta jokin tuossa paikassa vain tuntui saavan hänen vuosienvarrella harjautuneet aistinsa heräämään ja varoittamaan vaarasta. Mikään sensorien aijemmin havaitsema asia ei kylläkään antanut siihen syytä, mikä juuri saattoikin hangata häntä vastakarvaan, sillä määränpää näytti olevan keskellä ei mitään. Mutta ehkä juuri tuo autiuus ja naisen itsevarmuus oli se mikä vaivasi salakuljettajaa, siillä kokemus sanoi ettei mitää arvokasta jätetty koskaan ilman vartiointia, edes silloin kun se oli kätketty syrjäiseen paikkaan talteen.
''Jos bomsa nii skiijaa, nii mitä täs voi rehelline duunari muuta ku usoo... '' Epäilevän kuuloinen nagai vastasi jaksamatta alkaa vääntämään asiasta sen enempää, päättäen kuitenkin varustautua kaikkeen mitä vain ajatella saattoi ennen kuin lähtisi minnekkään turvallisen tuntuisesta aluksestaan punanhkaisen matkustajansa kanssa. Vaikka kaikkein mieluiten hän kyllä olisi potkaissut tämän mustaan verhoutuneen persauksen ulos aluksestaan tutkimaan määränpäätään yksin, mutta se taas olisi sattanut tarkoittaa melkoisen rahasumman menettämistä ja juuri nyt hän tarvitsisi juuri niitä rahoja.
''Vai nii ne opukset totee... Sattuuko ne sit myös paljastaa mitä meit tuol alhaalla venaa?'' Aluksensa aina vain lähemmäs ja lähemmäs heidän määränpäätään ohjaava Boros kysyi otsaansa rypistäen, tähystäen samalla ohjaamon ikkunoista avautuvaa maisemaa ja yrittäen löytää sopivan laskeutumispaikan.

"Jaa-a, todennäköisesti, lähinnä vaikeakulkuista viidakkoa ja rakennusten raunioita, unohtamatta tietenkään villieläimiä. Ymmärtääkseni kuun pinnalla ei ole aikoihin ollut varsinaista asutusta, lukuun ottamatta ehkä joitain yksittäisiä pieniä ryhmiä, jotka haluavat piiloutua viidakon sekaan", Mao vastasi ja kohautti samalla olkapäitään. Vaikka hän oli mestarinsa käskystä tutustunut Dxunista olemassa oleviin tietoihin ennen lähtöään, hänenkin tietonsa rajoittui silti lähinnä sithejä koskevaan historiaan ja tämän viidakkokuun kasvillisuuteen ja eläimistöön, jotka hän oli katsonut tarpeelliseksi tietää mikäli sattuisi törmäämään viidakossa oleviin eläimiin tai joutuisi muuten vain viettämään täällä pitemmän aikaa, jolloin noista tiedoista saattaisi olla hyötyä.
"Miltä tuo tasanne näyttäisi?" Mao ehdotti hetken hiljaisuuden jälkeen heidän kaartaessaan erään vuoren kylkeä pitkin, missä noin puolivälissä loivaa rinnettä, oli iso, tasaisempi alue jolle alus ainakin Maon arvion mukaan mahtuisi laskeutumaan. Mielessään nainen myös järkeili, että mikäli Dxunilla sittenkin olisi muitakin kuin he, tuolla alusta ei näkisi alhaaltapäin. Lisäksi kasvillisuuden ansiosta ei olisi kovin vaikeaa levittää oksia, köynnöksiä ja muuta sellaista aluksen päälle, naamioimaan aluksen sijainti ilmasta käsin katsottuna.
Vähän ylempänä tasanteesta, vuori kuitenkin jyrkkeni äkisti, ja muuttui molemmin puolin lähes pystysuoraksi, muistuttaen melkein kuin pystyasennossa olevaa neulaa. Tämä muoto näytti Maon mielestä melko kummalliselta , mutta kiitos vuoren kyljessä kasvavien kasvien, köynnösten ja alempana rinteessä korkealle kasvavien puiden, Maolla ei tässä vaiheessa ollut mitään syytä olettaa, että neulaa muistuttava vuorenhuippu olisi mitään muuta kuin luonnon muovaama kummallisuus.