Crimson Eclipse RPG

Pieni matkustaja-alus eteni tasaisesti hyperavaruudessa kohti määränpäätään, Taris nimistä planeettaa lähellä Crimson Eclipsen alueiden rajaa. Aluksen pienessä oleskelutilassa kaksi jediä oli kumpikin syventynyt omiin tekemisiinsä. Ilmoitettuaan noin viikko sitten neuvostolle, että ottaisi Sansan oppilaakseen, Kida oli saanut heille nopeasti heidän ensimmäisen tehtävänsä, jonka tietoja nautolan olikin syventynyt tutkimaan käsissään olevalta datapäätteeltä otsa hieman rypyssä. He olivat Sansan kanssa saaneet neuvoston edessä tietää aluksi vain että Tariksella riehui tuntematon epidemia, johon heidän toivottiin löytävän parannuskeino. Tarkemmat tiedot Kida oli kuitenkin saanut vasta muutamia tunteja sitten, eikä tämä ollut vielä näyttänyt aineiston mukana lähetettyjä järkyttäviä kuvia Sansalle. Niinpä Kida oli tutkinut ensin hänelle lähetetyt tiedot itse ja kehottanut Sansaa käyttämään aikansa jonkin valitsemansa aiheen omatoimiseen opiskeluun. Nyt luettuaan aineiston, Kida tiesi kuitenkin, että padawanille pitäisi kertoa mistä tässä epidemiassa oli kyse. Jos tämä näkisi taudin ja sen oireet vasta paikan päällä, tämä saattaisi varmasti järkyttyä ja se taas hidastaisi heidän työtään jos häneltä kuluisi aikaa padawanin rauhoitteluun.
"Sansa, tulehan tänne. Kerron sinulle tästä taudista jota olemme menossa tutkimaan", Kida kehotti ja laski käsissään olleen datapäätteen eteensä pöydälle, niin että he voisivat yhdessä käydä läpi kaiken tarpeellisen, ennen kuin saapuisivat perille Tarikselle.

Matkustaja alus eteni avaruudessa kun Sansa Victor ja tämän uusi mestari Kida Neir olivat matkalla planeetalle, jonka nimi oli Taris. Togruta ei juuri tiennyt tehtävästä joka parivaljakolle oli annettu, hän tiesi ainostaan sen, että luvassa oli parantamista, sillä kyseessä oli tauti.

Hetken aikaa Sansa harjoitteli erilaisia taistelutekniikoita valomiekoillaan, mutta kun tästä tuntui, että oli löytänyt itselleen parhaiten sopivat tyylin lopetti tämä taisteluharjoituksena ja keskittyi hetken hiukan turhanpäiväisiin asioihin.Togrutatyttö istahti hiljaa lattialle ja kurkotti kättään kohti edessään olevaa esinettä, valomiekkaa. Se alkoi leijua ilmassa Voima avulla. Hän kuvitteli mielessään kuinka tämän valkoinen valo leimahtaisi esiin ja humuava ääni kuuluisi tämän korvissa. Tämä kävi toteen ja Sansa avasi hitaasti silmänsä, mutta keskittyneenä yhäkin. Tämä olisi vasta ensiaskel erilaisten esineiden nostoon ja laskemiseen, sillä tätä tyttö ei vielä osannut, muttei sekään ollut harjoituksen tarkoitus. Tarkoitus oli opetella käyttämään valomiekkaa ilman käsiä, eihän sitä ikinä tietäsi jos sithejä vastaan joutuisi tastelemaan ilman käsiä.
Valomiekkan valkoinen terä oli ylös päin, mutta se siirtyi liikuttaessa kättä. Seuraavaksi nousi mlattialta toinen samanlainen valomiekka, jossa oli myös valkoinen terä. Hitaasti se nousi toisen vierelle ja terä ilmestyi tähänkin.
Jospa saisin liikutettua tällä kertaa niitä yhtäaikaa...
Valomiekat liikahtivat molemmat hieman, mutta sitten ne putosivat kun kuului tämän mestarin ääni.
"Selvä, tulen ihan heti." Sansa sanoi ja nousi lattialta katsomaan mitä mestarilla oli asiaa. "No, millaiset ovat tämän taudin vaikutukset? Paha rutto, vai onko kyseessä vähän pienempi tauti, joka on levinnyt?" Heti ensimmäisenä Sansa kysyi mestariltaan jopa hiukan innoissaan, mutta silti hhän oli vieläkin allapäin viikko sitten tapahtuneesta murrosta ja tunsi kuin olisi syypää siihen, että murtautuja oli päässyt karkuun, tyttö oli kuitenkin yrittänyt päästä yli tapahtumasta.

Sansan lopettaessa valomiekkaharjoituksensa, Kida painoi mieleensä, että heti kun siihen olisi aikaa, pitäisi hänen harjoitella valomiekkatekniikoita yhdessä oppilaansa kanssa ja selittää tällä juurta jaksaen mikä tämän tyylissä oli hyvää ja mitä taas pitäisi korjata. Sikäli kuin hän oli sivusilmällä seurannut äskeistä harjoitusta, korjattavaa tuntui olevan paljon, minkä lisäksi oli vielä myös tuo idea ilman käsiä taistelemisesta. Karu tosiasia oli, että edes kaikkein kokeneimmilta mestareilt tuo idea tuskin onnistuisi kovin hyvin, sillä esineiden nostelu ja ohjailu, vaati aina tietyssä määrin keskittymistä ja sen vuoksi sitä ei pystyisi tekemään liikkeessä. Esineiden nostelun ajaksi piti itse aina pysähtyä aloilleen, mikä jättäisi Sansan itsensä avoimeksi hyökkäyksille. Idean toinen heikkous oli siinä, että leijuttaessaan miekkaa ilmassa, Sansa ei kykenisi saamaan iskuihinsa samanlaista voimaa kuin jos tekniikoihin asetti oman kehonsa painon taakse. Lisäksi oli vielä riskinä, että vihollinen nappaisi valosapelin itselleen, jolloin jäisi itse aseettomaksi. Togrutan kuitenkin istuutuessa hänen viereensä ja kysyessä taudin vaikutuksista, Kida kosketti datapäätettään ja toi näytölle kuvan taudin vaikutuksista, joka ei tosiaankaan ollut mitään kaunista katsottavaa. Kuvassa näkyi nimittäin nuori ihmismies, jonka toinen käsi oli kuitenkin kyynärpäähän asti pelkkää kuollutta lihaa. Käsi oli kirjaimellisesti mätänemistilassa, kuin joku olisi leikannut terveen käden pois ja tilalle olisi laitettu vuosikausia kuolleena olleen ihmisen käsi.
"Näiden tietojen mukaan sairastuneille nousee ensin kova kuume, jonka laannuttua heidän ihonsa solut alkavvat kuolla hitaasti pois, vaikka henkilö itse on vielä hengissä. Tämä kuvassa näkyvä mies on ollut sairaana jo kaksi kuukautta ja kuten näet hänen kätensä on käytännössä mennyttä kalua. Kuolonuhreja ei vielä ole, mutta paikalliset lääkärit eivät ole kyenneet tekemään mitään eikä minun tiedossani ole että vastaavaa olisi tavattu koskaan aikaisemmin, joten kuolleita voi hyvin vielä tulla", Kida kertoi tilanteen Sansalle pääpirteissään ja vieritti sitten näytöllä olevaa aineistoa eteenpäin, niin että sai esille seuraavan kuvan.
"Tämä mies taas on ensimmäinen sairastunut. Hän on ollut vuoteen omana nyt jo lähes puoli vuotta. Iho on käytännöllisesti katsoen lähes kokonaan mennyttä, mutta sisäelimet kuitenkin vaikuttavat terveiltä ja toimivilta. Hän on vaipunut jonkinlaiseen koomaan kaksi kuukautta sitten", Kida kertoi ja katsoi toisessa kuvassa näkyvää nuorta tyttöä, joka oli uultavasti hädin tuskin Sansan itsensä ikäinen. Päätä ja kaulaa lukuunottamatta tytön iho oli samassa kunnossa kuin edellisen kuvan miehen käsi.

Sansa katsoi kauhistuneena datapäätettä. Hirveää jälkeä, pahaa jälkeä. Ihmisen liha oli kuollutta ja näytti kuin tämä olisi elävä kuollut.
"Kauheaa jälkeä..Kumpa meistä olisi kapua..." Togruta kuiskasi hiljaa ja jäi miettimään mikä olisi tämän taudin aiheuttaja, ken ties vedessä oli jotakin tai ruuassa? "Ovatko uhrit satunnaisen oloisia, kohdistuvatko ne tiettyihin ammatteihin tai korkeisiin viroissa oleville henkilöille, tai ehkä heidän perheisiinsä?" Tyttö kysyi mestariltaan siinnä toivossa jos tähän tautiin liittyisi jokin pidemmälle menevä mysteeri. Hän yritti peittää innokkuutensa tehtävään yhäkin, mutta tuntui kuin se olisi paistanut togrutan rotuisesta tytöstä läpi.

Sansan toivuttua ensijärkytyksestä, Kida sai yllättyä iloisesti, sillä togruta alkoi pian kysellä lisätietoja taudin aiheuttajasta, mikä osoitti että tämä oli ehtinyt kuluneen viikon aikana sisäistää edes jotain hänen opettamistaan perusasioista parantamiseen liittyen.
"Erittäin hyvä huomio padawan...", Kida kommentoi ja vieritti sitten jälleen datapäätteellä näkyvää tekstiä eteenpäin, kunnes pysäytti sen oikeaan kohtaan.
"Taudin uhreiksi jääneet vaikuttavat olevan satunnaisia, eikä taudin aiheuttaja ole vielä tiedossa. Ruuan ja veden kaltaiset ilmiselvät vaihtoehdot on kuitenkin ehditty jo tutkia, eikä niistä ole löytynyt mitään moittimista. Ensimmäinen asia joka meidän siis on tehtävä, on löytää nimenomaan tuo yhdistävä tekijä, joka on saanut nämä ihmiset sairastumaan. Löytämällä taudin syyn, voimme estää lisää ihmisiä sairastumasta ja pitää epidemian hallinnassa", Kida selitti togrutalle, samalla kun otti esille heidän määränpäänään olevan sairaalan pohjapiirroksen.
"Ennen kuin menemme kuitenkaan lähellekään potilaita on vielä pari asiaa jotka sinun täytyy pitää mielessä. Tässä on sen kaupungin sairaala johon olemme menossa. Tämä isompi rakennus on sairaalan päärakennus. Tämä pienempi sivurakennus on kuitenkin varattu kokonaan tähän tautiin sairastuneille", Kida esitteli rakennuksen pohjapiirrosta padawanilleen.
"Äsken näyttämäni potilaat joilla tauti on edennyt jo iholle, on kerätty sivurakennuksen ylimpään kerrokseen karanteeniin. Heidän luokseen ei missään nimessä saa päästää vieraita ja mekään emme saa mennä heidän lähelleen ilman erillistä suojavarustusta, joka estää meitäkin saamasta tartuntaa. Rakennuksen alakerrassa olevaan isoon hallliin taas on koottu kaikki kovassa kuumeessa olevat suojamuovien eristämiin kuutioihin tarkkailuun. Koska taudin ensimmäinen vaihe ei eroa mitenkään normaalista flunssasta, kuumeesta kärsivät on myös laitettu sillä tavalla karanteeniin", Kida selitti sairaalan käyttöön ottamia keinoja taudin hillitsemiseksi.
"Mitä tulee aiemmin mainitsemiini suojavarusteisiin, ne puetaan rakennuksen ovella sisään mennessä ja ennen pois tulemista, meidän on käytävä sisäänkäynnille rakennetussa suihkutilassa, missä varusteet desinfioituvat siihen tarkoitetun suihkun alla. Sanomattakin lienee selvää, että jos suojavarusteemme sattuisivat rikkoutumaan sisällä ollessa, meidän olisi käytävä suihkussa ilman varusteita ja sen jälkeen meidät lukittaisiin alakertaan omien kuutioidemme sisälle tarkkailuun", Kida päätti selostuksensa, painottaen erityisesti kuitenkin viimeistä huomautusta, jotta Sansa ymmärtäisi olla varovainen jopa suojavarusteineen. He olivat todennäköisesti viimeinen oljenkorsi, johon planeetan asukkaat olivat osanneet turvautua, joten oli ratkaisevan tärkeää, että kumpikin heistä olisi tarkkana, jotta ei itse saisi tartuntaa.

Sansa kuunteli tarkkaan mestariaan vakavana. Tauti ei ollutkaan mikään pikku kulkutauti, jos tämä leviäisi muualle galaksiin mitä sitten tapahtuisi? Mestarin antamia ohjeita togruta aikoi siis noudattaa, mukisematta. Jos tämä leviäisi se olisi yhtäkuin kuolema ja viikatemiehen kestit, sitähän ei voisi sallia, ja jos tauti tarttuisi jedin kautta voisi siitäkin tulla soppa.
"Selvä, mestari." Sansa sanoi vakavana ja nousi ylös. "Mistä aloitamme? Menemmekö sairastuneiden luo?" Togruta aloitti samantien tämän jopa tavaksi muodostuneen kyselyn. Sansaa mietitytti mistä tartunta oli tullut ja miten se voitaisiin parantaa, jokin kuitenkin myös oli tämän mielen päällä, hän ei kuitenkaan tiennyt mikä se oli.

Togrutan kysyessä menisivätkö he ensin sairstuneiden luo, Kida nyökkäsi myöntävästi.
"Se on tässä tilanteessa paras tapa lähteä liikkeelle. Voimme otta kustakin potilaasta näytteet ja verrata niitä keskenään ja lisäksi haluaisin ainakin vielä tajuissaan olevilta kysyä missä paikoissa he ovat liikkuneet ennen sairastumistaan ja mitä erilaisia tuotteita tai laitteita he ovat käyttäneet. Vaikka ruoka ja vesi onkin ehditty jo karsia pois taudin aiheuttajista, ehkä on jokin muu tuote silti joka saattaisi olla syynä. Kuten vaikka pyykinpesuaine tai saippua tai jokin muu mitä ihmiset tarvitsevat päivittäin", Kida kertoi ajatuksiaan Sansalle. Jopa Voima tuntui kuiskivan hänen korvaansa, että tämä oli paras tapa edetä, joten niinpä Kida päätti pysyä tässä päätöksessään. Nautolan oli jo syventymässä paremmin mietteisiinsä kun tunsi heidän aluksensa alkavan hidastaa vauhtiaan ja arvasi heidän tulleen ulos hyperavaruudesta Tarikseen.
"Taidamme pian olla perillä", Kida totesi ja nousi seisomaan, kävellen sitten heidän oleskelutilassaan olevan ison ikkunan luo. Ikkunast saattoi erinomaisesti nähdä planeetan kun heidän aluksensa lähti kaartamaan kiertoradalla planeetan toiselle puolelle ja sieltä alaspäin, jotta he voisivat laskeutua kylään johon olivat menossa. Heidän onnensa oli, että epidemia oli alkanut melko syrjäisestä kylästä planeetan niin kutsutulta maaseudulta, joten heillä oli paremmat mahdollisuudet pitää epidemia hallinnassa kuin jos tämä soppa olisi alkanut jostain isosta kaupungista.

Sansa nousi ja nyökkäsi lujasti ja vakavalla ilmeellä sanoen:
"Kyllä, mestari."
Hänestä huomasi heti, että togrutatyttö oli jännittynyt, ehkä jopa vähän pelkäsikin, muttei paljon, seki pieni hippu pelkoa riippui vain siitäkin, että tyttö pelkäsi saavansa aikaan sen, että epidemia leviäisi ympäri galaksia tai sen, että tämä tappaisi monta elämää vaikka hänellä olisi ollut mahdollisuus pelastaa nämä.

Pian alus laskeutui planeetalle pieneen kylään, jossa sairaus majaili. Sansa hengitti syvään ja ulos rauhallisesti tuodakseen itselleen mielenrauhan.
"Tästä se lähtee." Togruta sanoi ja käveli ulos ulkoilmaan, jossa näkyikin jo kaksi hahmoa, toinen oli selvästi ihminen, toisesta Sansa ei ollut varma, koska aurinko paistoi juuri tämän silmiin tämän toisen hahmon kohdalla.

Katsoessaan oppilaansa jännittynyttä olemusta hetken, Kida laski lpulta rauhoittavasti kätensä togrutan olkapäälle rauhoitellakseen tätä hieman.
"Muista vain seurata sinulle annettuja ohjeita ja kysy minulta jos sinulle herää jotain kysymyksiä niin pärjäät kyllä mainiosti. Ei mitään syytä jännittää", Kida totesi seuratessaan kuinka alus laskeutui ilmakehään ja lensi lopulta ilmakehässä kohti oikeita koordinaatteja. Paria minuuttia myöhemmin alus saikin jo pienen kylän näkyviinsä ja Kida seurasi rauhallisesti ikkunan ääressä kuinka alus suuntasi pienelle laskeutumisalueelle kylän reunalle.

Aluksen viimein pysähdyttyä, Kida keräsi vähäiset tavaransa mukaansa ja lähti sitten kohti aluksen uloskäyntiä, pientä ramppia joka oli laskettu alas. Kuten Sansakin, myös Kida pisti heti merkille heitä vastassa olevan kaksikon. Vaatetuksestaan ja vakavista ilmeistään päätellen, kaksikko oli tullut sairaalasta heitä vastaan, ohjatakseen heidät oikeaan paikkaan.
"Tervetuloa Tarikselle mestari Neir... padawan Victor", Sansan näkemän ihmisen seurassa oleva twi'lek tervehti kaksikkoa muodollisesti, soi heille jopa pienen kumarruksen kuin osoittaakseen kunnioitustaan tai jotakin.
"Jos teille sopii niin ohjaisimme teidät mielellämme välittömästi sairaalaan, mutta jos haluatte voimme poiketa majoitustilojenne kautta, jos teillä on tavaroita jotka haluatte jättää tiloihinne" ihminen sanoi seuraavaksi. Vastaukseksi Kida kuitenkin pudisti päätään.
"Ei kiitos, voimme mennä suoraan sairaalalle" Kida sanoi, lähtien sitten seuraamaan heidän oppaitaan laskeutumisalueelta kohti kylää ja siellä sijaitsevaa sairaalaa.

Oppaat veivät kaksi jediä sairaalalle, jossa kaksikko peseytyi desinfioivassa suihkussa, jolla pyrittiin ehkäisemään taudin leviämistä. Kun jedit olivat valmiit oppaat ohjasivat heidät eräänlaiseen laboratorioon. Laboratoriossa oli keskellä lähetin, jolla pystyisi ottamaan yhteyttä muualle, useita hiukan veressä olevia paareja ja lääkekaappeja ja -purkkeja. Joitain kasveja ja näytteitä myös näkyi pöydillä. Osassa niiden luona oli joku tutkimassa niitä.

"Katsomme varmaankin näytteitä." Sansa veikkasi ja katsoi mestariaan kyselevästi sinertävillä silmillään, muttei kyennyt katsomaan Kidaa hirveän kauaa silmiin, syytä tietämättä. "Työnjakokin voisi olla meneillään." Padawan veikkasi vielä ennenkuin väkijoukkoa alkoi saapua huoneeseen.

Hiljaisuuden vallitessa, jedit kävelivät oppaidensa perässä sairaalalle. Kävellessään Kida silmäili ympäristöään ja huomioi, että kaduilla oli paljon ihmisiä hoitamassa asioitaa, kuten tähän aikaan päivästä saattoi olettakin. Monilla kasvoilla hän näki kuitenkin huolestuneita ilmeitä, mikä paljasti, että kyläläiset olivat tietoisia sairaudesta. Ne joiden omaiset makasivat taudin kourissa sairaalassa, luultavasti olivat myös huolissaan siitä selviäisivätkö karanteeniin pistetyt potilaat. Joidenkin katseessa Kida huomasi toivon pilkahduksen, ohikulkijoiden huomatessa jedit.
Heidän lopulta päästessään perille, seurue pysähtyi eteisehuoneessa. Kida oli juuri aikeissa pysähtyä pukemaan ylleen tarvittavat suojahaalarit kun huomasi oppilaansa olevan jo kovaa vauhtia suuntaamassa suihkuja kohti. Luultavasti jännitys oli saanut tämän unohtamaan mitä missäkin vaihessa oli tarkoitus tehdä, mutta ennen kuin Sansa ennätti kuitenkaan astua suihkutiloihin, Kida tarttui tätä lempeästi olkapäästä ja pyöräytti kohti kaappeja, joihin oli pinottu erikokoisia suojavälineitä.
"Suihkun kautta käydään vasta poistuessa padawan. Puet nämä varusteet päällesi ja sitten jatketaan sisälle", Kida ohjeisti ja ojensi togrutalle tooisen heidän oppaansa antaman pinon tarvittavia varusteita. Vaatekertaan kuului suojahaalari, hanskat ja jopa omien kengien päälle vedettävät saappaat, sekä eräänlainen suojahuppu, jonka sisään saisi helpsti aseteltua myös lekut ja muut ulokkeet joita eri olennoilla saattoi kasvaa päästään.

Kaksikon lopulta pukeuduttua tarvittaviin varusteisiin, heitä lähdettiin johdattamaan peremmälle, missä he lopulta pääsivät eräänlaiseen laboratioriion, jonne oli koottu erilaisia kasveja sekä luonnollisesti myös näytteitä. Sansan arvellessa, että he pääsisivät saman tien hommiin, Kida ei voinut olla hymyilemättä hieman.
"Kaikki aikanaan padawan. Kierrämme luultavasti katsomassa ensin potilaita, jotta voimme nähdä oireet myös omin silmin", Kida ehti vastata, ennen kuin näki huoneeseen kokoontuneiden lääkärien ja tutkijoiden joukosta yhden, nuoren ihmisnaisen suuntaavan heitä kohti.
"Te olette siis jeditemppelin lähettämät jedit? Tervetuloa. Minä olen Venia, tämän osaston johtava lääkäri", nainen tervehti heitä.
"Kyllä, minä olen jedimestari Kida Neir ja tässä on oppilaani, Sansa Victor", Kida otti vapauden esitellä heidät molemmat.
"Hienoa, että jeditemppelit pystyi lähettämään teidät avuksemme. Jos seuraatte perässä niin vosiin ensin näyttää missä mitäkin on ja sitten voimme tehdä kierroksen potilaiden luona? Pääsette näkemään oireet omin silmin", Venia ehdotti, mihin Kida nyökkäsi hyväksyvästi.
"Sopii mainiosti. Kuvat eivät ymmärrettävästi anna ihan samanlaista käsitystä kuin jos näkisi potilaat omin silmin", Kida vastasi ja lähti seuraamaan Venian perässä ulos labrasta, tämän ryhtyessä esittelemään heille osastoa, jolle heidän potilaansa oli koottu karanteeniin.

Hetken aikaa Sansa pysyi hiljaa, kerrankin, mutta nyt saattoi olla jopa parempi, että vain mestari puhui, olihan nuori jedi kuullut tarinoita niistäkin padawaneista jotka pilasivat koko tehtävän möläyttämällä jotain epäsopivaa, esimerkiksi joku oli möläyttänyt rauhanneuotteluissa kuninkaan olevan hölmö ja jedit saivat kärsiä tästä hetken ajan. Samaa kohtalo togruta ei halunnut tälle, hän ei pilaisi tulevaisuuttaan nyt, muuthan saisivat vain sellaisen käsityksen, ettei tästä olisi neuottelijaksi.
Hetken höpinöiden jälkeen kaksi jediä jatkoivat sairaiden luo menemistä. Siinnä matkalla olisikin aikaa kysymyksille, jotka askarruttaisivat Sansaa.
"Mestari, onko tälläistä tautia koskaan ollut galaksissa? Tai tämän tapaista? Voisiko historiasta löytyä vihje miten tämä parannetaan? Ja entä tekijä tai tekijät, miten heidät saadaan kiinni jos sellaisia edes on?" Nuori tyttö kysyi varovasti. "Entä mitä tapahtuu, jos parannus keinoa ei ole?" Padawan kysyi vielä hiljaa hiukan surullisesti.

Sansan kysyessä oliko tällaista tautia tavattu galaksissa ennen, Kida pudisti epätietoisena päätään vastaukseksi.
"Jos on niin, se on tapahtunut niin kauan sitten että minä en tiedä siitä ja taudin etsiminen historiankirjoista voi viedä aikaa", Kida vastasi sanansan kysymyseen ja vilkaisi sitten togrutaa tämän huomauttaessa jotain tekijöistä, aivan kuin lisi epäillyt jonkun aloittaneen epidemian varta vasten. Sekin oli toki vaihtoehto, mutta Kidasta oli silti paremi olla hyppäämättä äkkinäisiin johtopäätöksiin ja niinpä tämä taputti rauhoittavasti padawaniaan olkapäälle, kävellessään karanteenialueen käytäviä pitkin. Togrutalla oli varsin vilkas mielikuvitus, sitä ei käynyt kieltäminen. Tosin mitä saattoi odottaakaan, sillä monet Sansan ikäiset oppilaat olivat varmasti jännityksen nälkäisiä päästessään oikeille tehtäville temppelissä tehtävien harjoitusten sijaan.
"Ei hypätä vielä ihan noin kaukaa haettuihin johtopäätöksiin padawan. Tutkitaan ensin potilaat ja selvitetään kaikki faktat ja katsotaan mitä kaikkea saamme siten selville. Jos niiden perusteella ei selviä mitään, niin mietitään vasta sitten kauempaa haettuja vaihtoehtoja", Kida rauhoitteli Sansaa. Padawanin kuitenkin kysyessä mitä tapahtuisi jos parannuskeinoa ei löytyisi, Kida ei voinut olla hieman hymyilemättä. Hän muisti itsekin olleensa samasta asiasta huolissaan eräällä tehtävällä kauan sitten, kun oli itsekin ollut vielä padawan. Sen jälkeen hän oli kuitenkin oppinut valtavasti ja tiesi, että Sansan pelkäämä tilanne oli käytännössä mahdoton.

"Kaikkiin tauteihin on olemassa parannuskeino. Joihinkin tauteihin keino vain löytyy nopeammin ja toisiin se taas voi viedä jopa kymmeniä tai satoja vuosia", Kida sanoi rauhallisesti.
"Ratkaisuja etsiessä, minun on usein helpompi ajatella kun kuvittelen luontoäidin olevan sarjamurhaaja. Kuten kaikki sarjamurhaajat, luontoäiti jättää tappaessaan eli tässä tapauksessa uuden taudin luodessaan vihjeitä ja murusia jälkeensä, sillä mitä iloa on tehdä jotain kamalaa jos ei voi saada kunniaa siitä? Kun opiskelee riittävästi lääketiedettä, nämä vihjeet ja muruset oppii näkemään ja aikanaan kyllä keksimme niiden avulla miten voittaa tämä tauti", Kida kertoi. Hän oli oppinut tämän mielikuvitusleikin omalta mestariltaan ja arveli, että kenties siitä voisi olla hyötyä Sansallekin, kiitos tämän vilkkaan mielikuvituksen.
"Ja opiskelusta puheenollen... Saat tästä päivästä lähtien tehtäväksi opetella kolme uutta asiaa joka päivä. Saat valita itse opittavat asiat ja ne voivat olla mitä tahansa mistä uskot olevan sinulle hyötyä tulevaisuudessa,. Kuten vaikka kieliä tai sairauksien oireiden tunnistamista", Kida lisäsi, päättäen että oli hyvä aika antaa Sansalle tämä päivittäin tehtävä kotiläksy tässä vaiheessa.

Sansa hymyili mestarilleen nopeasti, mutta pää painui alas nopeasti. Togrutaa mietitytti tämä tauti, ei sitä muuten voisi ilmaista. Opiskelu kuitenkin aina piristi, onneksi.
"Voinko aloittaa tänään vaikka lääketieteestä ja erilaisten kasvien vaikutuksista lääkkeinä?" Sansa kysyi Kidalta kun tämä sanoi, että tämä saisi opiskella joka päivä kolme erilaista asiaa. "Opettelen nyt lääketiedettä niin pysyn perillä täällä ehkä paremmin, kieliä ja muita opeteltavan arvoisia asioita opettelen myöhemmin." Nuorukainen päätti ja katsoi mestariaan kysyvästi.

:: Anteeksi erittäin paljon lyhyys, kiireisesti kirjoitettu joten sekavuuttakin saataa olla. ::

Sansan kysyessä häneltä mistä voisi aloittaa, ei Kida voinut olla naurahtamatta lämpimästi. Vaikka hän ei ollut tuntenut togruta vielä kovin pitkään, vaikutti kuitenkin siltä, että tämä oli aiemmin temppelistä karanneen tunkeilijan vuoksi ryhtynyt vähän turhankin varovaiseksi, luultavasti peläten tehdä virheitä.
"Kuten sanoin, saat itse päättää mitä asioita opettelet. Vaikka olet oppilaani niin en suinkaa aio päättää kaikkea sinulle valmiiksi, Kida vastasi silmää iskien. Vaikka Sansa oli toki oikeassa siinä että hänen padawaninaan tuo tulisi oppimaan lääketiedettä väkisinkin ja olisi luultavsti viisasta käyttää myös omaa aikaa lisäopintoihin, halusi Kida kuitenkin jättää päätäntävallan tästä pienestä kotiläksystä Sansalle itselleen, jotta tämä voisi itse opetella asioita joista uskoi olevan hyötyä ja siten tulla niin hyväksi jediksi kuin se vain tämän kyvyillä oli mahdollista.
Heidän keskustellessaan, seuruen pääsi lopulta yhteen huoneista, jossa pidettiin taudin pahimpaan vaiheeseen edenneitä potilaita. Monet näistä olivat tajuttomia ja muuten uupuneita ja makasivat siksi hiljaa sängyillään, heräämättä jedien ja näiden oppaan läsnäoloon.
"Sopiiko tutkia heidän vammojaan hieman?" Kida kysyi heidän oppaanaan toimivata Venialt, joka nyökkäsi ja vetäytyi hieman taaemmas, niin että Kida saattoi asettua yhden potilaan sängyn viereen. Varoen koskettamasta liian kovaa, Kida tarttui hansikkaan peittämällä kädellään potilaan käsivarteen ja kohotti sitä, hieman, niin että saattoi tarkastella lähes kokonaan kuollutta käsivartta paremmassa valossa. Edes käsivarren koskettaminen ei saanut potilasta heräämään, minkä perusteella Kida oletti, että solujen kuollessa, samoin oli käynyt myös käsivarren hermoille, sillä seurauksella, että potilas oli menettänyt tuntoaistin kädestään. Jopa kasvoillaan olevan suojahupun ja ilmaa suodattavan muovinaamarin läpi hän kykeni heikosti haistamaan mädän hajun, joka käsivarresta lähti.
"Onko teillä laboratoriossa näytteitä, niin että soluja voi tutkia yös mikroskoopin läpi?" Kida kysyi Venialta, joka nyökkäsi.
"Olemme keränneet kaikilta potilailta erilaisia numeroituja näytteitä. Ryhmäni tutkii niitä parhaillaan ja vertailee niitä, jotta huomaamme heti jos tuti lähtee muuntumaan joksikin toisenlaiseksi kannaksi", Venia vastasi hänen kysymykseensä.