Crimson Eclipse RPG

''Yyyyöööögrrgrgr...'' Mitä helvettiä eile tapahtu... Pyöri ties monennettako kertaa varjoisen kujan seinään nojaavan salakuljettajan mielessä, tämän tyhjentäessä vellovaa mahalaukkuaan kujan roskakasoihin. Pahaa makua suustaan kylmien väristysten välissä syljeskelevä mies yritti parhaansa mukaan muistella eilisillan tapahtumia, kyeten vain muistamaan lähteneensä Denirin avustaja kaksikon kanssa illanviettoon. Kolmiko oli suunnannut aluksi kasinolle ryyppäämään ja pelaamaan, siirtyen sieltä myöhemmin johonkin kalliimman luokan yökerhoon jatkamaan. Viina oli virrannut ja jotain muutakin napsittua, missä ei sinäänsä ollut kyllä mitään uutta. Jossain vaiheessa Lo muisti sujauttaneen nais kaksikon juomaan hieman vahviketta, jonka tarkotus oli ollut varmistaa illan sopiva päätös hänen kannaltaan. Asiat olikin sujuneet ihan mallikkaasti hotellille asti, minne saapumisen Boros muisti vielä jotenkuten, mutta sitten filmi meni täysin pimeäksi. Seuraava muistikuva oli aamulta, kun hän oli herännyt alastoman nais kaksikon välistä ja hipsinyt vähinäänin matkoihinsa, haluamatta jäädä odottamaan seuralaistensa ensireagtioita. Vasta pään alettua hieman selvitä nagai oli hoksannut ettei illan kynnöistä ollut mitään muistikuvia, minkätakia aamuinen äkkilähtö alkoi tässävaiheessa hieman vituttaa. Kaikki se vaiva ja käteen jäi vaan pätkä tyhjää filmiä. Paska säkä... Salakuljettaja ajatteli pientä vitutusta tuntien, hoippuessaan kujalta aluksensa laskeutumis hengarin oven vieressä olevalle laatikolle istumaan ja sytyttelemään sikaria, siinätoivossa että aamun ensisavut parantasi oloa. Häntä ei nimittäin kiinnostanut kohdata sitä saatanan kusipää jediä tässäkunnossa, sillä se vosu alkas kuitenkin taas hyppimään nenille. Sytytin sihahti normaaliin tapaansa ja Lo imi sakeaa vahvan aromista savua suuhunsa posket lommolla, tuntien heti olonsa edes vähän paremmaksi. Vielä kun sais jotain kurkun kostuketta... Salakuljettaja ajatteli nojautuessa seinäävasten ja puhaltaessa suuren savupilven leijailemaan päänsä päälle, miettien vieläkö kerkeisi käydä ostamassa muutaman tasottavan huurteisen ennen loppu porukan saapumista.

Toisin kuin Lo, Mao oli herännyt Denirin vierestä huomattavasti vähemmän krapulaisissa merkeissä, vaikka kaksikko olikin Lon, Zhanan ja Fan'lanin poistumisen jälkeen juonutkin, oli ilta silti enimmäkseen kulunut aivan muissa puuhissa, kiitos Denirin kestävyyden ja sen seikan että zeltronin oli ollut vaikea pitää käsiään erossa sithistä. Jätettyään Denirin vielä nukkumaan, Mao oli suunnannut aluksen keittiöön, missä olikin pian saanut hotellihuoneesta palanneet naiset seuraansa. Hänen helpotettuaan päänsärystä kärsivän Zhanan oloa hieman Voiman avulla, oli puheenaihe zeltron naisen toimesta kääntynyt siihen mitä kaikkea muuta Voiman avulla saattoi tehdä. Silmää iskien Mao oli luvannut heidän palatessaan näyttää mihin pystyisi ja zeltronin luontaisen telepatian vuoksi ei ollut vaikea huomata, että Denirin lisäksi myös Zhana oli nyt iskenyt silmänsä sithiin ja todennäköisesti hän todella joutuisi lunastamaan lupauksensa kunhan Dxunilta palattaisiin.
Jäämättä odottamaan Deniriä, Mao poistui alukselta ja lähti suuntaamaan Teloksen avaruussatamaa kohti. Matkan varrella nainen pysähtyi ostamaan itselleen pari tölkkiä kylmää juotavaa ennen kuin jatkoi loppumatkan hangaarialueelle ennen kuin ryhtyi etsimään oikeaa laituria. Kun loputa 88F osui hänen silmiinsä kaikkien kylttien joukosta, Mao lähti suuntaamaan alukselle, löytäen Lon polttelemasta ovensuussa olevan laatikon päältä. Sithin todella teki mieli huomauttaa siitä kuinka kuolleelta ja kärsivältä mies parhaillaan näytti, mutta toisaalta tällä matkalla tuskin tarvittaisiin toista eilisen kaltaista kohtausta, joten nainen tyytyi ottamaan yhden juomatölkeistä esiin ja kohotti sitä merkitsevästi.
"Näytät siltä että saattaisit tarvita tätä?" nainen sanoi päästessään puhe etäisyydelle.

Kezah tarkisti kolmannen kerran, että hänellä oli varmasti matkassaan kaikki mitä hän tarvitsisi. Hän saamansa lista tarvittavista tavaroista ja tarvikkeista oli ollut jokseenkin pitkä, mutta paikat tuntevana neiti oli saanut ne kasaan ennätysajassa. Eihän aluksen lähtöönkään ollut enää hirmuisesti aikaa. Tai niin ainakin jääsilmäinen oletti.
Kantamukset nostettiin ylös. Niitä oli hänen kokoisensa naisen kannettavaksi kenties joidenkin silmiin liikaa, mutta Kez oli tottunut. Ennen lähtöään nainen vaihtoi vielä muutaman sanan nykyisen työantajansa kanssa ja kertasi vielä milloin tämä alus lähtisi jatkamaan matkaansa - olisi puoliverinen kyydissä tai ei. Onneksi alus kuitenkin olisi Teloksessa useamman päivän ja Kez tiesi aluksen seuraavan määränpään.

Työkeikka, jolle Kez oli pestattu, oli tullut aivan yllättäen. Tämä väliaikainen työnantaja, Denir Dandel, oli valkotukkaiselle naiselle tuttu vähän ajan takaa heidän jaettuaan keskenään yön jos toisenkin. Zeltronin ei ollut edes tarvinnut suostutella naista sen kummemmin, sillä Kezahin oli aina ollut vaikea kieltäytyä toisten tarjouksista miellyttämishalunsa vuoksi. Onneksi nykyinen työnantaja ei ollut laittanut pikakeikkaa pahakseen vaan oli vaikuttanut lähinnä tyytyväiseltä saadessaan tekosyyn viettää odotettua pidemmän aikaa Teloksessa.
Tavalliseen tapaansa ulkomuodoltaan huoliteltu ja siisti nainen jatkoi matkaansa kohti hangaarialuetta ja silmäili kylttejä. Kantamukset alkoivat askel askeleelta tuntua vain painavammilta ja lyhyen naisen piti parantaa otettaan niistä ettei olisi tiputtanut sylissään kantamaansa laatikkoa tai selässään kantamiaan säkkejä. Missä se oikea laituri oikein oli? Oliko hän kävellyt oikean kyltin ohitse? Ei sentään. Kezah tunsi olonsa huojentuneeksi pongatessaan oikean laiturin numeroa osoittavan kyltin ja lähtiessä kulkemaan sen osoittamaan suuntaan. Pian hän pongasikin kaksi laiturin edustalla oleskelevaa henkilöä, joiden oletti olevan Denirin mainitsemat henkilöt, jotka myös lähtisivät mukaan tälle työkeikalle. Kez ei voinut estää askeleitaan hidastumasta samalla kun vielä kuuloetäisyyden ulottumattomissa lähestyvä nainen antoi jäänsinisten silmiensä tutkivan katseen pyyhkiä kaksikkoa.

Aamu savuistaan silmätkiinni nauttimaan keskittynyt krapulainen Lo ei huomannut lähestyvää Maoa ennen kuin tämä oli enää parin askeleen pääs ja avasi suunsa, tarjoten pahinta oloa tasoittavaa juotavaa. Miehen silmät rävähtivät auki äänen kuullessaan ja tältä kului piene hetki saada asiat järjästymään jyskyttävän päänsä sisällä. Myöntyvästi murahtaen nagai tarttui ojennettuun tölkkiin ja sihautti sen nopeasti auki, minkä jälkeen peltitölkkin sisältö olikin jo kadonnut tämän ahnaasta kurkusta alas. ''Anteeksipyyntö hyväksytty.'' Röyhtäistyään äänekkäästi ja iskettyään käteensä jääneen hylsyn istuimenaan toimivan laatikon kylkeä vasten kasaan salakuljettaja tokaisi edellis iltaan viitaten, vaikka ei sanoistaan huolimatta aikonut laskea puolustustaan hetkeksikään tämän naisen seurassa. ''Täytyy sanoo ettet sie muute iha vastaa sitä mielikuvaa mitä teikäläisistä kuulluista jutuista saa...'' Boros jatkoi heivaten käteensä jääneen kasaan rutistetun tölkin olkansa yli lähimmän kujan suuntaan ja keskittyi taas imemään toisessa kädessään savuavaa sikaria. ''Yleesä teijän kuulee oleva jotai aina tyyniä ja kohtelijaita mulkkuja, mitten kans ei kiinnosta olla tekemisis.'' Syvän henkosen vetäisevä mies mietti ääneen, päästän savun virtaamaan suustaan puheensa mukana. ''Susta vois kuitenki melkei pitää, jos osaisit vaa pitää kärsäs poissa sielt minne se ei kuulu.'' Lo jatkoi rauhan tarjouksen tekemistä omalta osaltaan, arvellen jedin mukana olon olevan ainakin vielä toistaiseksi kannattavampaa itselleen ja tietyistä asioista sopimisen tässävaiheessa järkevää. Tilien tasaamisen voisi hoitaa myöhemmin ja saada sen näyttämään onnettomuudelta, mihin Denirilläkään ei varmasti olisi mitään sanottavaa. Sitä ennen Mao pitäisi kuitenkin saada laskemaan suojauksensa, että puukon selkään iskemisestä tulisi edes mahdollista. ''Jote sovitaanko et tyydyt omiin ajatuksiis ja meist kumpiki saa sen mitä tältä keikalta lähti hakee?'' Katseensa vierellään olevaan punaihoiseen naiseen naulinnut salakuljettaja kysyi, huomaamatta ollenkaan vähänmatkan pääsä heitä tarkkailevaa albinoa.

Lon sanat kuullessaan, Mao oli tyytyväinen siihen, että jonkinlainen aselepo oli saatu aikaan näinkin helposti. Tästä huolimatta naisella ei ollut kuitenkaan pienintäkään aikomusta päästää suojaustaan laskemaan, sillä tämän päässä näkemänsä perusteella Mao ei uskonut hetkeäkään, että mieheen voisi luottaa. Ellei sitten luottaisi siihen, että tämä oli valmis tekemään mitä vain omia etujaan tavoitellessaan.
"Meitä kieltämättä kasvatetaan siihen suuntaan, mutta loppujen lopuksi se riippuu työnkuvasta. Minä kuulun siihen vähemmistöön joka hoitaa keskimääräistä synkemmät tehtävät sillä välin kun muut viihdyttävät poliitikkoja, opettavat lapsia tai mitä nyt ikinä... ", Mao totesi olkapäitään kohauttaen ja toivoi samalla että selitys menisi täydestä. Vaikka hänkään ei ollut kaikista jedien toimintatavoista täysin perille, uskoi hän silti, että jopa jedien työhön sisältyi toisinaan peitetehtäviä jotka eivät aina välttämättä kestäneet päivänvaloa. Lon kuitenkin tehdessä tarjouksen siitä, että kumpikin huolehtisi vain omista ajatuksistaan, Mao ojensi kätensä kohti Lota, lyödäkseen kättä päälle.
"Sovittu. Ja pahoittelen eilistä. Näissä hommissa vain tulee helvetin epäluuloiseksi, joten sitä käyttää kaikkia mahdollisia keinoja välttyäkseen huijauksilta hyvissä ajoin", Mao sanoi ja teki parhaansa kuulostaakseen siltä, että todella oli pahoillaan eilisestä pään tonkimisesta. Kun aselepo näin ollen oli virallisesti sovittu, Mao uskaltautui itsekin istuutumaan laatikolle, samalla juomaansa siemaillen. Hänkään ei ollut kiinnittänyt vielä heitä tarkkailevaan Keziin huomiota, joskin olisi vain ajan kysymys, milloin nainen huomaisi, että he olivat tarkkailun kohteena.

Tiedot, jotka Kez oli kaksikosta pikaisesti saanut olivat melko vähäiset. Jäänsiniset silmät pysähtyivät ensiksi nagaihin, jonka nimeä valkotukkainen muisteli hetken ennen kuin sai sen mieleensä. Lo Boros, se se oli. Miehen täytyi olla aluksen omistaja ja kapteeni. Katse kiersi hetken tutkailun jälkeen punaihoiseen, erikoisen näköiseen naiseen. Tämän täytyi olla se jedi, josta herra Dandel oli myös maininnut. Mao Zalander. Neiti Zalanderin nimi oli ollut sen verran erikoinen Kezin mielestä, että se oli jäänyt helposti hänen mieleensä.

Kez saapui kuuloetäisyydelle, mutta joutui vielä pysähtymään napatakseen paremmin laatikon syliinsä. Nainen seisoi hetken vasemmalla jalallaan ja tuki laatikkoa ylös nostettua oikeaa polvea vasten. Hän nosti laatikkoa tiukemmin syliin ja kun oli varmasti saanut siitä tukevan otteen, laski jalan taas tukevasti maahan. Katse kääntyi hetkeksi kaksikon vierellä aukenevalle sivukujalle. Deniriä ei näkynyt vielä missään, joten hän oli helpotuksekseen tullut ajoissa paikalle. Ei olisi työnantajan silmiin kovinkaan hyväksi saapua töihin liian myöhään.
Jäänsinisten silmien katse siirtyi taas laatikoiden päällä istuvaan kaksikkoon samalla kun Kezah asteli lähemmäs ja pysähtyi turvalliselta tuntuvan välimatkan päähän. Hän selvitti kurkkuaan pienesti saadakseen kaksikon huomion itseensä. Huulille nousi pieni, hivenen pahoitteleva hymy.
”Hei! Anteeksi kun keskeytän. Olenkohan oikeassa paikassa? Herra Dandel palkkasi minut tänä aamuna vastaamaan tulevan matkansa muonituksesta”, valkotukkainen avasi suunsa varmistaakseen että kaksikko todella oli ne henkilöt joiksi hän nämä oletti. Jos ei niin sitten pitäisi kaiketi jäädä odottamaan että Zeltron ehtisi paikalle ja näyttäisi tien oikeaan paikkaan.

Mon tavoin myös Lo oli ainakin päällepäin tyytyväinen siihen että jonkinlainen rauha oli saavutettu heidän välillään, vaikka ei kuitenkaan uskonut sen kestävän reissun loppuun asti. Mutta se oli asia minkä aika näyttäisi ja vaikka meltti ei välttämättä ollutkaan miehen parhaita puolia, niin ei tämä ollut kuitenkaan niin typerä että olisi syöksynyt suinpäinsotaan. Olisi varmasti paljon parempi tutustua tuohon outoon punaihoiseen naiseen ja selvittää mihin tämä pystyi, ennen kuin mitään suunnitelmia tilien tasaamiseksi kannatti aloittaa. Hautoessaan ajatuksiaan salakuljettaja kuunteli sithin selitystä jedien maineesta poikkeavalle käytökselleen, mikä varmasti olisi mennyt useimmissa tapauksissa läpi ongelmitta, mutta tälläkertaa kuulian entisen poliisin vaistot kertoivat jonkin tarinassa olevan väärin. Boros ei osannut sanoa mistä se johtui, mutta jotenkin se liittyi enemmän tapaan millä tieto kerrottiin, ennemmin kuin itse tarinaan ja vuosia sitten tämä olisi ollut tarpeeksi hyvä syy aloittaa nyrkkikuulustelu. Tälläkertaa Lo kuitenkin valitsi toisen tien ja nyökäytti päätään mietteliäänä, samalla kun imi viimeisiä savuja sikaristaan. ''Harmi... Oma arpa ois menny feikkaamisen puolelle, nii ei ois tarttenu nii tarkkaa funtsii kaikkee mitä sanoo.'' Salakuljettaja sanoi hivenen hymyillen ja puhalsi suuren savurenkaan leijailemaan ilmaan. ''Eikä eilistä tartte huolehtii, ku herra Metrimuna maksaa viulut kuitenki.'' Hymynsä pirulliseksi virnistykseksi muuttava nagai jatkoi ja vilkaisi silmääiskien Maon suuntaan, samalla kun nappasi sikarin tumpin aijemmin kujansuuntaan lentäneen tölkin perään. Vasta tässävaiheessa salakuljettaja huomasi heitä lähestyneen valko ihoisen ja hiuksisen melko vetävän näköisen mimmin, joka pysähtyi heidän eteensä ilmoittamaan olevansa Denirin palkkaama kokki. Lo katseli hetken aikaa arvioivasti tulokasta ja tuli siihen tulokseen että zeltron osasi ainakin pitää huolta katseenkestävän henkilökunnan hankkimisesta reissuilleen, vaikkakin tässätapauksessa olisi kyllä kannattanut kysyä ennen kokin palkkaamista. Litle Bastardissa ei nimittäin ollut ruuanlaittoon muuta kuin mikro ja sillä tuskin tämäkään tulokas saisi kovinkaan kaksisia herkkuja loihdittua, vaikka olisi muutakin kuin muodollisesti pätevä. ''Ja sie oot?'' Kezahia kohti nojautuva Boros kyisyi ja kaiveli uutta sikaria nahkaliivinsä povitaskusta, arvellen kerkeävänsä poltella vielä toisen ennen sirkuksen tirehtöörin saapumista.

"Usko pois. Et varmasti ole ensimmäinen joka ajattelee noin", Mao tyytyi tuhahtamaan, päättäen ettei lankeaisi kertomaan keksitystä menneisyydestään enempää. Joissain tapauksissa yksityiskohtaisemmat tiedot saattoivat toki antaa uskottavamman kuvan, mutta tässä tapauksessa Mao arveli olevan parempi mitä vähemmän tietoa muille itsestään antoi. Maon siemaillessa oman tölkkinsä tyhjäksi ja Lon vaihtaessa puheenaiheen Deniriin, sith ei voinut olla hymähtämättä Lon käyttämälle nimitykselle huvittuneesti.
"Melkein voisi luulla, että olet kateellinen hänen metreistään, mutta pikkulinnut antoivat sinulle arvosanaksi sentään 4/5 joten niin ei taida olla asian laita?" Mao virnisti ilkikurisesti, vihjaten että oli saanut lyhyesti kuulla Zhanalta ja Fan'lanilta miten edellinen ilta oli sujunut. Kun sitten vähän matkan päässä oleva vaaleaihoinen nainen lähestyi heitä raskaan näköisten kantamusten kanssa, Mao käänsi katseensa tämän suuntaan.
"Olet oikeassa paikassa", Mao totesi, Lon taas tiedustellessa tulijan nimeä. Myös Mao silmäili neidin nopeasti päästä varpaisiin, tullen lopulta siihen lopputulokseen, että tästä tuskin olisi pienintäkään vaaraa. Maon oli kuitenkin myönnettävä, että vetävän näköinen tapaus tämä neiti oli, joskin hänen makuunsa vähän turhankin vaalea. Zhana ja Fan'lan veivät ehdottomasti voiton.

Kolmikon vaihdellessa ensimmäisiä sanoja Denir oli jo hyvää vauhtia matkalla. Pian hangarin oviaukolla näkyi kirkkaan vaalenpunainen ruumis ja vihreä liivi. "Hyvää huomenta kaikki!" Denir kuulutti korkealla ja kuuluvalla äänellä. Tässä ei näkynyt krapulan merkkiä lainkaan, kaikki tietysti kiitos Zeltronien ylimääräisen maksan ja Denirin tietty vuosikausia kestävän kokemuksen. Denir asteli kepein askelin lähemmäs hieman mietteliään näköisenä. "Kez mitä sinä täällä? Iskikö Lo sinut eilen baarissa ja otti mukaansa?" Denir sanoi muistamatta että joskus aamuyöstä nälkäisenä lähetti hieman epämääräisen viestin Kezille kokkitarpeista, joka oli helposti ymmärrettävä että tämä kaipasi kokkia reissulle.

Jouduttuaan toisten tarkastelun alle, alkoi Kez tuntea olonsa vähän epämukavaksi. Hän puristi laatikkoa tiukemmin sylissään estääkseen sitä putoamasta. Jääsilmät suunnattiin ensin sikaria kaivelevaa miestä kohden.
”Kezah, Kez kuinka vain”, vastattiin neutraalilla äänensävyllä kun katse jatkui sen enempää tuijottamatta punaihoisen naisen suuntaan, jolle harvasanaiseksi käynyt kalpea nainen tyytyi vain nyökkäämään. Näki selvästi, ettei juuri saapunut valkotukka ollut puheliaasta päästä.

Denirin saapuminen jäi osittain huomioimatta naisen upotessa hetkeksi mietteisiinsä. Katse kuitenkin siirtyi värikkääseen mieheen, Kezin tervehtiessä joukon tutuinta persoonaa pienellä nyökkäyksellä. Miehen sanojen myötä valkotukka jäi kuitenkin tuijottamaan zeltronia kulmat kurtussa.
”Mitä? Ei-”
katse kääntyi nopeasti käymään nagaissa, pyyhkäisten tuon olemusta ehkä hivenen arvioivasti ennen kuin katse kääntyi taas Deniriin.
”Sinä laitoit viestiä tänä aamuna. Aamuyöstä”, selvennettiin toiselle.

Karkea hymy käväisi Lon kasvoilla Mon vihjatessa hänen sanojensa takia mahdollisesta peniskateudesta, mitä hän tuntisi varustuksestaan tunnettua zeltronia kohtaan. Naisen vielä jatkaessa ja lisätessä että edellisen illan seuralta oli tullut hyvää palautetta salakuljettaja ei voinut naurahtamatta kuivasti ja suunnata katseensa tämän suuntaan. ''Ainut asia mistä mä Denil voisin olla kateellinen on sen rahat. Pituuden edut kuitenki loppuu tiettyyn mittaan ja sen jälkee tarvitaa vähä muutaki...'' Kevyen halveksinnan sävyn ääneensä pomostaan puhuessaan päästävä Boros vastasi silmää iskien. ''Mut 4/5 ihan hyvä tulos kaikkie niitte kurlauspommien jälkee... Ei pitäs yrittää juoda zeltronia pöydänalle.'' Mies jatkoi pieni revanssin henki silmissään kiiluen, päättäen että seuraavalla kerralla ei tulisi ryyppäämään itseään puolitajuttomaksi, vaan näyttäisi sille kaksikolle mihin todella pystyisi.

Hivenen kiusaantuneen oloista valkoista naista katseleva salakuljettaja ojensi kätensä hetken tämän ulkonäöstä nautittuaan naista päin, samalla kun tämä kertoi nimensä. ''Boros.'' Mies vastasi pyöritellen samalla taskustaan löytämäänsä uutta sikaria sormissaan, kerkeämättä kuitenkaan kättelemään laatikkoa sylissään kannattelevaa naista ennen räikeän silmäänpistävästi pukeutuneen Denirin ilmaantumista paikalle. Zeltronin korkean kimeä ääni iski kuin jääpiikki krapullaansa potevan nagain otsaan, saaden tämän irvistämään ja viemään tervehdykseen ojennetun kätensä korvilleen. ''Saatanan riikinkukko...'' Tämä mutisi vaimeasti, heidän seuraansa ilmestyneen porhon alkaessa ihmetellä tilaamansa kokin paikalla oloa. ''Ei ollu ikävä kyl mun poka...'' Otsaansa yrmeän näköisenä hierova Boros vastasi zeltronin Kezille esittämään kysymykseen, jonka jäljestä nainen itse kertoi Dandelin pyytänyt tämän liittymään heidän seuraansa yön hämärillä pikkutunneilla lähetetyllä viestillä. ''Ja jos köksää kaipaat nii oisit voinu kyl järjästää kyöki kans, kato ku ei Paskijaises oo tilaa pannuille ja katiloil.'' Toisen silmänsä suljettuaan otsansa jomotuksen hieman laantumaan alkavaksi tunteva Lo jatkoi, arvellen mielessään et zeltron kyllä varmaan aikoi ottaa valkoisen naisen mukaan ilman että tälle mitään miehen omaa huvia kummempaa virkaa olisi.

"Sinähän sen varmaan parhaiten tiedät", Mao totesi olkapäitään kohauttaen, päättäen olla vihjaisematta sanallakaan että oli itse päätynyt testaamaan Denirin metrit käytännössä edellisenä yönä. tosin kunhan Denir saapuisi itse paikalle, miehen lörpöttelevän luonteen vuoksi tuskin olisi mikään yllätys, jos tämä päätyisi kertomaan kaikki yksityiskohdat kelle tahansa, joka oli valmis kuuntelemaan.
"Voit kutsua Maoksi", sith esitteli itsensä Denirin kutsumalle kokille, ehtimättä kuitenkaan aloittaa kummempaa keskustelua tämän kanssa kun Denir itse jo saapui paikalle, pirteänä kuin peipponen. Ellei hän olisi viettänyt yötään tämän seurassa, olisi ollut vaikea uskoa, että tämä olisi nauttinut edellisenä yönä alkoholia suurissa määrin, sillä nähtävissä ei ollut pientäkään merkkiä krapulasta.
"Huomenta vain sinullekin", Mao tervehti Deniriä, jääden sitten seuraamaan kuinka tämä ihmetteli Kezin paikallaoloa. Vaikutti siltä, ettei zeltron edes muistanut lähettämäänsä viestiä, mikä ei ollut kyllä ihme mikäli tämä tosiaan oli tehnyt sen aamuyöstä, jolloin Mao itse ainakin oli ollut niin väsynyt, että oli nukahtanut nopeasti.

Denir näytti hieman hämmentyneeltä koska ei muistanut asiasta oikeastaan ihmeempää. Hänellä oli kyllä aamulla nälkä ja hän mielestään yritti tilata jotain ruokaa, mutta siihen jäi muisti kuvat. "Noh varmaan pieni väärin käsitys, mutta siitä riippumatta mulla on nälkä ja kokki on hyvä olla mukana. Kez onko sulla kaikki tarvittava mukana että saat laitettua ruuan muutaman päivän reissulle?" Denir sanoi astellen lähemmäs pirtein askelin katsellen Lon alusta, joka oli uniikin näköinen, mutta melko käytetyn näköinen myös. Denir askeleet lopulta veivät kolmesta muusta ohi tämän miettiessä tilannetta. "Jotain rasvaista olisi varmaan hyvä tehdä ettei Lo mene vahingossa nukahtamaan krapulaisena ohjaamoon." Denir jatkoi vielä ruuasta puhumista nauraen sitten päälle.

Laatikon päällä istuva Lo ei ollut uskoa kuullessaan Danirin pitävän kiinni ajatuksesta kokin mukaantulosta, sillä tämä ei tuntunut ymmärtävän mitä hän oli juuri sanonut. Aluksessa ei nimittäin ollut todellakaan minkäänsortin keittiötä ja vain välttävät varusteet eines ruokien säilyttämiseen, sekä lämmittämiseen. Se oli hyvin riittänyt sen kahden hengen miehistölle, jooista kumpikaan ei ollut turhan kranttu ruuansuhteen. Paljon tärkeämpää oli muut mukavuudet, kuten kylmäkaappi täynnä hyvää huurteista mallasjuomaa. Nagai ei ollut myöskään innoissaan ajatuksesta että saisi jonkun ylimääräisen kattilanpyöritteliän sotkemaan aluksensa herkkää sähköjärjästelmää, viritellen sinne ties mitä liesiä ja uuneja ympäriinsä. Naisen hän olisi voinut muuten kyllä huolia mukaan, mutta senkin olisi tietysti pitänyt lihottaa kukkaroa vielä hieman lisää, sitä huolimatta että tämä ilosilmälle olikin.
''Hei nyt ...'' Mies oli alkamassa sanoa vastaan, kun huomasi elävän sateenkaaren lailla pukeutuneen työnantajansa astelleen ohitseen jo hengarin puolelle, pysähtyen sinne katselemaan sueraaviksi päiviksi käyttöönsä maksamaansa alusta. Boroksen teki mieli rynnätä miehen perään ja kuristaa tämä samantien, tai rusikoida tämän pää tohjoksi pulttiavaimella. Niellen raivonsa jollainkonstilla alas kalpea ihoinen köriläs nousi murahtaen ja marssi zeltronin perään, joka huuteli jo sisältä ohjeita pihalle jääneelle miehistölleen.
''Kuunteles ny hetki tosiaa. Chiku voi mun puoles pyöräyttää meil viimese mätö enne rundii, mut mun aluksee ei mitää soppa osastoo järjästetä, eikä se oo fyffest kiinni. Herkät sähkölaitteet ja sillee...'' Dandelin viereen astellut Lo sanoi suoraan, tehden parhaansa mukaan selväksi että asia oli loppuu käsitelty. ''Köksä ite voi toki tul, mut se maksaa sit extraa.'' Vauhdikkaalle edellisillalle edelleen tukevasti hengitystään myöten käryävä salakujettaja jatkoi matalalla äänellä, tehden sormenpäillään merkitsevän eleen rahan mainitessaan.

Lon alkaessa väittää vastaan Denirille ja lähtiessä sitten hangaariin astelevan miehen perään, Mao saattoi ilman Voimaakin tuntea miehestä säteilevän ärtymyksen ja halun purkaa sitä johonkin. Zeltron kun ei tosiaankaan tuntunut kuunnelleen, Lon sanoessa ettei aluksessa ollut keittiötä. Mao oli aikeissa ehdottaa eikö alukseen kykenisi trvittaessa virittämään jonkinlaisen pienen matkakeittimen ruuanlaittoa varten, mutta katsoessaan kuitenkin Denirin perään harppovan Lon ilmettä, sith tuli nopeasti toisiin ajatuksiin. Väliaikainen aselepo saattaisi hyvinkin rikkoutua hetkessä jos hän nyt menisi puuttumaan kaksikon välienselvittelyyn, joten niinpä Mao asteli epävarmasti kokki perässään itsekin hangaariin, jääden sitten muutamien metrien päähän Denirin taakse odottamaan mihin päätökseen Lo ja Denir kokin suhteen päätyisivät. Juttutuokion kuitenkin venyessä, Mao alkoi vakavissaan harkita käyttäisikö vain mielenhallintaa ja lähettäisi albinon matkoihinsa sillä tavalla.