Crimson Eclipse RPG

Saatuaan matkalippunsa Dantooinelle lähtevään alukseen, Fae oli melkeinpä heti viety alukselle, missä tämä nousi haikein mielin alukseen johtavaa ramppia pitkin ylös. Tytöllä kesti jonkin aikaa harhailla vähine tavaroineen pitkin matkustaja-aluksen kapeita käytäviä, ennen kuin löysi hänelle varatun hytin. Huone oli tarkoitettu alunperin kahden matkustajan käyttöön, mutta ilmeisesti tällä lennolla matkaan lähtisi sen verran vähän väkeä, että Fae tajusi nopeasti saaneensa koko hytin käyttöönsä yksin.
Omiin ajatuksiinsa uppoutuen, tyttö istui kapealle sängylle ja katseli ikkunasta, kuinka alus lopulta irtautui laskeutumisalustalta ja lähti kohoamaan ylöspäin. Vaikka tyttö olikin vain muutama tunti sitten koettanut perustella, että hänen ennakkoaavistuksistaan ja telepaattisista kyvyistään olisi varmasti hyötyä ritarikunnalle, tässä tilanteessa ne eivät hänelle kuitenkaan kertoneet mitään. Niinpä tyttö ihan ymmärrettävästi oletti näkevänsä nyt Coruscantin viimeistä kertaa.
Katseltuaan kaupunkia jonkin aikaa, iktotchi huokaisi raskaasti ja hetken mielijohteesta, päätti lähteä hytistä ja suunnata aluksen keskiosassa sijaitsevaan ravintolan kaltaiseen oleskelutilaan. Kenties muiden matkustajien seura saisi hänet edes hetkeksi unohtamaan viime aikoina koetut pettymykset ja vastoinkäymiset.

Vain muutamia metrejä Faen takana alukseen astelevien matkustajien jonossa asteli eräs tytölle tuttu henkilö, jonka tämä luultavasti luuli muuttaneen elämänsä suunnan muutama tunti aijemmin vain parilla sanalla. Vaikka säkkimäinen kassi olallaan astelevan miehen ulkonäkö oli varmasti vielä hyvin tytön muistissa, niin ei tämä olisi luultavasti pystyisi tunnistamaan taitavasti naamioitunutta matkaajaa. Keikarimaiseen pitkien saappaiden, punaisten silkki pussihousujen ja nahkaliivin muodostamaan asusteeseen pukeutunut Zeraph oli koristellut itsensä lajinsa omaisesti päästä varpaisiin erillaisin koruin ja helyin, minkälisäksi hän oli vielä vetäissyt päänsä ympärillä turbaanimaisesti olevan huivin toisen silmänsä päälle. Asteltuaan hetkenaijemmin ulos läheisestä kauneus salongista jedimestari ei edes itse ollut tunnistaa itseään, nähtyään tämän yönmustaturkkisen keikkarin kuvajaisen heijastuvan erään rakennuksen peili-ikkunasta. Verhottuaan itsensä vielä normaaliin tapaansa voimalta hän uskalsi astella jopa tarkkailtavanaan olevan tytön ohi ja napata tämän rahapussin näppärillä sormillaan parempaan talteen, ennen kuin suuntasi suoraan aluksen keskiosassa olevaan rahtitilaan. Toisin kuin Fae jedimestari ei ollut hankkinut itselleen hyttiä, vaan oli päättänyt matkustaa kaikkein köyhimpien matkalaisten tavoin aluksen käytävillä nukkuen. Kokemus oli opettanut hänelle että se oli paikka missä useimmat matkustajat viettivät suurimman osan ajastaan seuraavien päivien aikana ja siksi se sopikin mitä parhaiten näiden jatkuvaan tarkkailuun, eikä yhtelöstä sopinut myöskään unohtaa että se olisi paras paikka luoda myös uusia tuttavuuksia. Käytyään heittämässä käytännössä turhanpäiväisen pussinsa tallelokeroon Zeraph siirtyi tarkkailu asemiin, nojaillen matkustajien oleskelutilaksi tarkoitetun lastiruuman yläparven kaiteeseen. Hänen ei tarvinnut odotella kovinkaan kauvaa ennen kuin huomasi tutun iktoichin astelevan samaan tilaan.

Katsellessaan baaritiskiä ja sen yläpuolella roikkuvissa mainostauluissa välähteleviä mainoksia erilaisista ruuista ja juomista joita saattoi tilata, Fae vei kätensä vyölleen tarkoituksenaantarkistaa rahatilanteensa, mutta kun käsi tavoittikin vain tyhjää, tyttö käänsi katseensa vyölleen joutuen näin toteamaan silmilläänkin sen mitä käsi oli jo huomannut. Rahat olivat poissa. Hartiat lysähtivät hieman kasaan, tytön miettiessä miksi maailmankaikkeus tuntui haluavan syytää kaikki mahdolliset vastoinkäymiset niskaan kerralla. Seuraavaksi alukseen varmaan törmäisi jotain. Tai sitten häntä ei oltaisikaan Dantooinella vastassa. Tai kenties häneltä ryöstettäisiin vaatteetkin päältä? Vetäen syvään henkeä, Fae kävi mielessään kaikki temppelistä lähtöä seuraavat muistikuvat läpi. Laskeutumistasanteelle saapuessa hän muisti vielä tunteneensa rahapussin painon vyöllään joten jonkun muun matkustajan oli täytynyt ottaa se hänen noustessaan alukseen.
"Sentään vesi on yleensä ilmaista..." Fae ajatteli ja käveli lopulta tiskille rahojen puuttumisesta huolimatta. Osoittautui, että hän oli ollut oikeassa veden suhteen ja pian tyttö kävelikin täysi vesilasi mukanaan seinustalla olevaan tyhjään pöytään. Aina olisi voinut käyttää hieman mielenhallintaa pienen rahamäärän hankkimiseen, mutta Faen moraalikäsitys oli kuitenkin sitä vastaan. Hän katsoi mielenhallinnan olevan sallittua vain tehtävn vuoksi tai äärimmäisissä hätätilanteissa ja tämä tilanne ei todellakaan sopinut kumpaankaan kategoriaan. Jos olisi pakko, hän huijaisi tyhjää vatsaansa vaikka koko matkan ajan pelkällä vedellä ellei jotain onnenpotkua tapahtuisi.

Parvelta Faea tarkkaileva farghul tunsi pienen piston sydämmessään huomatessaan ruokajonoon joutuneen iktoichin ilmeen muuttuvan nopeasti, tämän koskettua kädellään kohtaa jossa tämän kukkaro oli aijemmin ollut. Tytön hämmennyksen ja pettymyksen pystyi kirjaimellisesti lukemaan tämän koko olemuksesta, pienen vilkaisun vahvistettua käden antaman informaation. Kiität minua vielä... Kaiteeseen nojaileva Zeraph ajatteli pyöritellessään yhtä Faen pussista ottamaansa kolikkoa sormissaan, tietäen hyvin että ellei hän olisi kerennyt ensin olisi tyttö saanut todellakin heittää hyvästit rahoilleen ja siksi tätä voisikin pitää ensimmäisenä tämän häneltä saamana oppituntina. Voisin varmaan korvauksena tuplata nämä... Nurkkapöytää vesimuki kädessään hakeutuvaa tyttöä seuraileva Farll ajatteli, epäillen ettei mitään mielenkiintoista luultavasti tapahtuisi aivan matkan ensitunteina ja sen takia hänellä olisikin varmasti aikaa kasvattaa hieman nappaamaansa pesämunaa muutamalla nopan heiton verran. Kuitenkin juuri kun fargul oli lähtemässä siirtymään erään vähänmatkanpäässä olevan nopparingin luokse, kiinnittyi hänen huomionsa komean näköiseen nuoreen ihmismieheen, joka näytti astelevan kahden tarjottimen kanssa Faen suuntaan. Mitäs tämä on? Mies ajatteli lähtien astelemaan rauhallisesti tytön ja tämän uuden seuralaisen yläpuolella olevaa parven osaa kohti, josta uskoi voivansa kuunnella salaa ilman voimaan turvautumista. ''Sopiiko liittyä seuraan?'' Kahta tarjotinta kantava nuori komistus kysyi pysähdyttyään muutaman askeleen päähän iktoichista, luoden tämän suuntaan ystävällisen oloisen hymyn ja jääden odottamaan tytön vastausta.

Päästyään istumaan, Fae oli jäänyt ajatuksiinsa uppoutuneena siemailemaan vettä lasistaan. Ilman rahojaan hänellä ei olisi yleisissä paljon muutakaan tekemistä kuin koettaa tutustua muihin matkustajiin siinä toivossa, että joku saattaisi tarjota jotain hyvää hyvyyttään, mikä kuitenkin vaikutti epätodennäköiseltä. Niinpä tyttö hetken mietti olisiko vain viisainta vetäytyä koko matkan ajaksi hyttiinsä. Ainakaan ei nälän iskiessä tulisi kidutettua itseään katselemalla muiden annoksia. Äkisti häntä lähestyvän ihmismiehen ääni kuitenkin havahdutti iktotchin ajatuksistaan ja sai tämän kääntämään katseensa jonkun matkan päässä istuvasta seurueesta.
"Siitä vain", Fae vastasi mittailtuaan nopeasti miehen katseellaan. Päällepäin tämä näytti melko harmittomalta, mutta mestari Jaan mukana matkustaessaan Fae oli jo monesti saanut nähdä, että ulkonäkö saattoi pettää.
"Mikäs sinun määränpääsi on?" tyttö kysyi keskustelua herättääkseen. Sikäli kuin hän oli katsonut oikein, alus tekisi ennen Dantooinea pari välipysähdystä, joten kysymys oli paikallaan. Uusi tuttavuus saattoi olla jäämässä hyvin pois jo ennen häntä.

Faen luokse tullut nuorimies istuutui tötön eteen luvan saatuaan ja ojensi toisen kantamistaan tarjottimista tämän suuntaan, vaikka sillä oleva ruoka tuskin olikaan aivan sen tasoista mihin tyttö oli saattanut oppia. ''Huomasin sinut jonossa äsken ja näytit kadottaneen rahasi, joten ajattelin että tästä voisi olla hyötyä... Ei kovin kummasta, mutta paljoa parempaa tällä paatilla tuskin kannattaa toivo ja tärkeintähän on että se pitää nälän loitolla.'' Kaksikon yläpuolelle käytävälle makoilemaan asettunut farghul kuuli nuorenmiehen sanovan, ennen kuin alkoi sorkkia omaa annostaan haarukallaan ja napata siitä muutamia paloja suuhunsa. ''Koko matka perille asti Dantooinelle... Entä sinä?'' Ystävälliseen sävyyn puhuva rastapäinen maailmanmatkaaja vastasi Baelin kysymykseen, katsellen tätä uteliaasti tumman sinisillä ihmiselle eksoottisen muotoisilla silmillään ja luotasi taitavan huomaamattomasti telepaattisilla kyvyillään keskustelutoverinsa pinta-ajatuksia. Valitsinko tämän todella noppapelin sijaan... Parvella oleva Zeraph ajatteli keskustelua kuunnellessaan, miettien mikä nuorukaisessa oli herättänyt hänen mielenkiintonsa. Tämä ei vaikuttanut kovinkaan vaaralliselta, mikä nyt ei tietysti tarkoittanut paljoakaan. Jedi mestarin vaisto kuitenkin sanoi ettei tässä tapauksessa ollut kyse aivan tavallisesta pikku nilkistä, joka yrittäisi hyötyä Faesta jotenkin ja vaisto oli ainakin tähän asti ollut hänen pettämättömin työkalunsa.

Tulijan ojentaessa toista tarjotinta hänen suuntaansa, Fae kohotti hivenen yllättyneenä kulmiaan. kaikkien tämän päivän vastoinkäymisten jälkeen tämäkin pieni ele tuntui jo liian hyvältä ollakseen totta ja varovasti tyttökin koetti tutkia keskustelukumppaninsa pinta-ajatuksia, saadakseen jotain vihiä tämän vaikuttimista ja motiiveista. Todetessaan hetken kuluttua, ettei tämä ainakaan vaikuttanut yrittävän myrkyttää häntä, Fae otti tarjottimen kiitollisena vastaan, joskin päätti pysyä uuden tuttavuutensa kanssa vielä toistaiseksi varpaillaan kunnes saisi tietää tästä lisää. Tämä ei suinkaan olisi ollut ensimmäinen kerta kun joutuisi tuottamaan pettymyksen jollekulle ihastuneelle nuorelle miehelle joka koetti saada häntä suostuteltua matkaansa.
"Kiitos. Jos pystyisin niin korvaisin tämän jotenkin", Fae vastasi lopulta kohteliaasti ja alkoi hänkin hiljakseen syödä tarjottimella olevaa ruokaa. Vaikka ulkonäkö ei mikään erityisen herkullinen ollutkaan, totesi Fae nopeasti makunsa puolesta ihan syömäkelpoiseksi.
"Dantooinelle minäkin... Töihin eräälle farmille", tyttö vastasi kysymykseen, edes aavistamatta, että hänenkin ajatuksiaan käytiin läpi. Mies osasi taitavasti verhota ainakin pinta-ajatusten lukemisen.

Ruokansa äärellä istuva Remus kohotti katseensa annoksestaan Faen kiittäessä häntä ja lupautuessa korvaamaan ystävällisyyden osoituksen jotenkin, saaden miehen vain kohauttamaan olkapäitään. ''Älä huoli siitä. Olen itsekkin ollut samassa tilanteessa nuorempana.'' Hän vastasi keskittyen sitten taas sorkkimaan annostaan haarukallaan, pyrkien näyttämään siltä että söi. Todellisuudessa Davon ei olisi voinut vähempää välittää edessään olevasta sotkusta, kun edessä oli joku tytön kaltainen herkkupala tarjolla. Vuosien kokemus ja Scorpiuksen koulutus sai kuitenkin anzain hillitsemään itsensä ja keskittymään kietomaan tytön hiljalleen pauloihinsa, käyttäen miehen luontaista viähätysvoimaa ja voimaa apunaan. Hitaasti käyttäen luonnollista telepaattista kykyään Remus tunnusteli tytön mielialaa ja ujuttautui tämän ajatuksiin, pyrkien ohjaamaan niitä haluamaansa suuntaan, varoen kuitenkin huolella ettei samankaltaisia kykyjä omaava epäluuloinen iktoichi huomaisi mitä tapahtui. ''Farmille... Anna kun arvaan olet matkalla Keiran luokse?'' Langennut jedi sanoi tytön kerrottua määränpäänsä olevan farmi, jonne moni muukin anzatin uhreista oli ollut matkalla. Davon pyrki tarkoituksella hämmentämään Faea päästäkseen helpommin pujahtamaan tämän mieleen ja kyetäkseen näin vahvistamaan otettaan tämän mielestä, kunnes tämän olisi turha enää yrittää pyristellä karkuun. Iktoichin keskustelukumppanin huomaamattomasta valloitusretkestä tietämätön farghul kuunteli kiinnostuneena keskustelun saamaa suuntaa, alkaen tuntea entistä suurempaa kiinnostusta nuorta miestä kohtaan. Zeraph ei juurikaan uskonut sattumiin, joten joku Keira Dashan ja tämän maatilan tuntevan sattuminen samaan alukseen temppelistä pois lähetetyn oppilaan kanssa ei tuntunut kovinkaan todennäköiseltä ja siksi hän päättikin pitää Faen lisäksi myös tätä komistusta silmällä toistaiseksi.

Fae hätkähti hieman, keskustelukumppanin tietäessä matkan määränpään noinkin tarkasti. hetken hämmennyksen jälkeen iktochi kuitenkin hymyili seuralaiselleen. Hänen päässään meneillään olevan sörkkimisen vuoksi iktotchi alkoi tuntea sanojen vaikutuksesta enemmän luottamusta kuin epäluuloa.
"Kyllä, Keiran luoksepa hyvinkin. Oletko tavannut hänet?" Fae tiedusteli, samalla kun lusikoi rauhalliseen tahtiin ruokaa suuhunsa keskustelun lomassa.
"Ilmeisesti asut Dantooinella tai sitten käyt muuten vain usein siellä? Tämä ei taida olla ensimmäinen matkasi planeetalle, jos Keiran nimi kerran on tuttu", iktotchi totesi seuraavaksi, miettien miten kertoisi oman tarinansa jos asia tulisi puheeksi. Useimmiten ulkopuoliset eivät aina käsittäneet jedien tapoja, joten Fae saattoi hyvin kuvitella, kuinka mies kyseenalaistaisi neuvoston päätöksen lähettää hänet pois. Todennäköisesti tämä kyseenalaistaisi jopa yhtään kenenkään lähettämisen pois ja kysyisi miksei kaikkia voitua kouluttaa, koska koulutuspaikkahan jeditemppeli pääasiassa oli.
"Nimistä puheen ollen... Minä olen Deefae Bael, voit kutsua vain Faeksi jos haluat", iktotchi tajusi äkisti, ettei ollut vielä hoksannut esitellä itseään.

Pieni hymy nousi anzain kasvoille tämän keskustelukumppanin vahvistaessa hänen sanomansa määränpään ja huomatessaan että hänen telepaattinen ohjailunsa tuntui toimivan, saaden tytön puolustuksen laskemaan hiljalleen. ''Olenpa hyvinkin... Tosin siitä on jo aikaa.'' Remus vastasi Faen kysymykseen, nyökytellen päätään ja hymyillen sen näköisenä kuin jotain hyviä vanhoja muistoja olisi noussut mieleen. Todellisuudessa hän ei tietenkään ollut koskaan tavannut koko viljelijää, mutta eipä tyttökään luultavasti ollut, eikä tulisikaan jos se hänestä riippuisi. ''Asuin ennen myös siellä farmilla hetken aikaa, sen jälkeen kun olin täyttänyt 13 ja tullut liian vanhaksi päästäkseni padawaniksi... En kuitenkaan koskaan tuntenut sitä paikkaa omakseni, minkä takia päätin lopulta lähteä omille teilleni oppimaan miten hyödyntää tätä mahtavaa kykyä mikä minulle on ja mitä yksikään jedi ei halunnut minulle opettaa... Loppupeleissä mikä oikeus heillä on päättää kenet koulutetaan ja ketä ei? Ymmärrän tietysti heidän tapojensa vaativan sitä... Mutta uskon silti että voin silti oppia käyttämään voimaa kaikkien parhaaksi.'' Davon sanoi rauhallisesti Faen jatkettua kysymystään hänen yhteyksistä Dantooineen, päättäen kokeilla sopisiko tyttö paremmin värvättäväksi vai ateriaksi. ''Ahh... Anteksi... Unohdin tosiaan käytöstavat. Mukava tavata Fae. Minä olen Remus Davon... Voit sanoa Remus.'' Anzati sanoi ja ojensi kätensä vastapäätä istuvan tytön suuntaan ystävällisesti hymyillen, katsellen tätä samalla kuitenkin hieman arvioiden. ''Muuten... Älä loukkaannu, mutta et näytä aivan 13 vuotiaalta...'' Hivenen epäilevän oloiseksi muuntautuva mies sanoi ääneen ajatuksen joka oli pyörinyt jo hetken hänen mielessään. Parvella oleva Zeraph sai vain vaivoi pidettyä ilmeensä normaalin matkustajan välinpitämättömän harmaana kuunnellessaan alhaalla käytävää keskustelua, sillä omatoimisesti opintojaan jatkaneen jedi oppilaan ilmaantuminen sakeutti soppaa entisestään ja sai jedimestarin kiinnostumaan tästä miehestä entistä enemmän jos vain mahdollista. Harmaat jedit olivat aina arvaamattomia tapauksia, sillä näiden näkemykset olivat yleensä melkoista sekamelskaa, jopa Farllin mittapuulla. Hän ei itsekkään jaotellut voimaa mustavalkoisesti, saati seurannut kovin tarkkaan mitään tiettyä filosofiaa. Farghulilla oli kuitenkin aina ollut hyvä käsitys siitä mikä on oikein ja mikä väärin, vaikka moni kyllä varmasti epäilikin sitä hänen toimintatapojaan ajatellen. Itseoppineilla voimankäyttäjillä nämä asiat kuitenkin tahtoivat sumentua hyvinkin helposti ja siksi ei ollutkaan kovin harvinaista että nämä päätyivät käyttämään voimaa omaksi edukseen, vaikka saattoivatkin ajatella sen olevan kaikkien parhaaksi.

Fae kohotti kulmiaan hämmästyneenä, Remuksen paljastaessa, että oli aikanaan ollut jedi, aivan kuten hänkin. Toisin kuin Fae, Remus ei kuitenkaan ollut löytänyt mestaria ajallaan ja päätynyt siten monen muun lapsen tavoin lähetettäväksi työvoimaksi jollekin planeetalle. Tämä oli kyllä outo yhteensattuma, törmätä kohtalotoveriin tällä tavoin. Remuksen kuitenkin epäillessä jedien tapoja kertomuksen loppua kohti, ei Fae voinut olla ajattelematta, että tässä oikeastaan taisi ollakin syy siihen, miksi tämä mies oli loppujen lopuksi päädytty lähettämään toisaalle. Kaikelle oli aina syynsä ja Remuksen tapauksessa syy taisi olla juuri epäilevä suhtautuminen neuvoston päätöksiin ja jedien sääntöihin.
"Kaikki eivät vain sovi jedeiksi, vaikka olisivatkin kykeneviä käyttämään Voimaa. Sen takia jotkut on parempi lähettää toisaalle, jotta he voivat elää jonkin toisen yhteisön parissa ja löytää oman tiensä", Fae totesi diplomaattisesti Remuksen vuodatukseen.
Pian miehen olemus muuttui kuitenkin epäileväksi, tämän huomioidessa, ettei Fae näyttänyt aivan niin nuorelta, kuin mitä temppelistä pois lähtevät oppilaat tavallisesti. Tässä kohdin iktotchi hieraisi hämillään niskaansa, sillä ei selvästi olisi halunnut puhua aiheesta, juuri kun oli onnistunut hetkeksi unohtamaan sen keskustelun lomassa.
"Pitää paikkansa, olen jo 16 vuotta. Minun... mestarini sai surmansa viimeisimmän tehtävämme yhteydessä. Sain tilaisuuden vakuuttaa erään mestarin siitä, että koulutustani kannattaisi jatkaa, mutta epäonnistuin ja minut päätettiin lähettää Dantooinelle", Fae selitti lyhyesti taustansa. Iktotchin tietämättä Remus saisi tilaisuuden nähdä muutaman välähdyksen tapahtumista, niiden kohotessa Faen pinta-ajatuksiin puhumisen aikana.

Seuralaisensa eleitä ja ajatuksia seuraava Remus huomasi menneensä nopeasti ehkä hieman liian pitkälle liian nopeasti tytön kanssa, joka ei ilmeisesti ollut aivan yhtä helposti käsiteltävä kuin useimmat temppelistä pois lähetetyt nuoret. Hetken mies jo harkitsi yrittävänsä pyyhkiä pienen osan tytön muistista voidakseen alottaa alusta, mutta kuultuaan tämän todellakin olevan vanhempi kuin useimmat temppelistä pois lähetettävät ja siksi varmasti myös voimakkaampi mieleltään, päätti hän ättää sen yrittämisen väliin. Padawan... Välähdyksiä iktoichin muistoista päähänsä saava Davon ajatteli miettien kuinka hänen tulisi suhtautua tähän tietoon, mikä saattaisi aiheuttaa ongelmia. Mestarinsa menettäneen Faen houkutteleminen pimeälle puolelle voisi käydä melko helposti, aznzai päättäisi tunkeutua syvemmälle tämän mieleen. Siinä oli kuitenkin riski että luonnollisena telepatina tyttö saattaisi huomata tunkeutumis yrityksen, minkä jälkeen tästä olisi enää ruuaksi. Ajatus Faen syömisestä ei sinäänsä haitannut Remusta, mutta matkustajan katoaminen kesken matkan saattaisi olla liiankin vaikeata peitellä. ''Anteeksi... En tiennyt... Olen pahoillani puolestasi.'' Tytön lopetettua tarinansa suunnitelmaansa mielessään hiova Davon sanoi osaaottavasti, yrittäen vaikuttaa parhaansa mukaan siltä että oli todellakin pahoillaan. Todellisuudessa häntä ei olisi voinut juurikaan koko asiaa vähempää kiinnostaa, muuten kuin sen luoman mahdollisuuksien suhteen. ''Toivottavasti toisin kuin minä löydät rauhasi Dantooinelta... Vaikka en kyllä itse ainakaan usko olevan paras paikka sinulle juuri nyt.'' Parvella oleva farghul kuuli nuorenmiehen sanovan, tietäen hyvin ettei tyttöä olisi ilman hänen päätöstään lähetetty pois temppelistä normaalisti. Ei ainakaan ennen kuin tämä olisi saanut ratkottua sisäiset ristiriitaansa, jotka jedien ideologian mukaan tekivät tästä alttiin pimeälle puolelle lankeamiseen. Zeraph itse ei kuitenkaan uskonut niin käyvän, vaikka kuulikin surua ja sisäistä tuskaa tytön äänessä tämän puhuessa mestarinsa kuolemasta.

"Äh, ei se mitään...", Fae vastasi, koettaen tällä vakuuttaa keskustelukumppaninsa siitä, että pärjäsi kyllä asian kanssa. Vaikka tosiasiassa Remus saattaisi tarpeeksi syvälle tytön mieleen tunkeutuessaan helposti huomata painajaisten aiheuttaman väsymyksen. Kenties juuri väsymyksen takia, Fae ei heti tajunnutkaan mistä oli kyse, kun tunsi pienen, tuskin havaittavan liikahduksen Voimassa Remuksen tunkeutuessa syvemmälle tytön mieleen ja käydessä nopeasti läpi tytön muistikuvat mestarinsa kuolemasta, saadakseen jotain mitä käyttää hyväkseen tytön käännyttämisessä. kun tunne ei vähään aikaan toistunut, Fae päätteli vain kuvitelleensa koko jutun ja keskittyi taas keskusteluun.
"Mitä tarkoitat? Onko Dantooinella tapahtunut jotain vai mistä on kysymys?", Fae kysyi. Tuskin tyttö oli saanut sanat suustaan kun tunsi samanlaisen liikahduksen kuin hetki sitten. Iktotchi avasi suunsa aikoen jo kysyä tältä oliko tuo tuntenut saman, mutta tyttö ei kuitenkaan ehtinyt saada sanaa suustaan, kun yllättäen kaksikon seuraan tunkeutui toinen iktotchi, vieläpä varsin kookas, miespuolinen sellainen.
"Tota... halusin vaan tulla sanomaan että sulla on nätit sarvet" selkeästi jo vahvasti humalassa oleva iktotchi onnistui sanomaan, pitäen katseensa Faessa, joka sillä hetkellä näytti entistä hämmentyneemmältä. Remuksen kannalta toisen iktotchin ilmaantuminen paikalle oli onni, sillä Faen pinta-ajatuksista pystyi helposti päättelemään, että tämä nyt arveli aikaisempien tuntemusten johtuneen humalaisesta iktotchista, joka vain enemmän tai vähemmän viattomasti oli yrittänyt päästä hänen päänsä sisälle keksiäkseen millainen iskuyritys tyttöön purisi parhaiten. Toisaalta anzati ei kuitenkaan kaivannut ylimääräisiä häiriötekijöitä tähän juuri nyt, joten vaivihkaa tuo ryhtyi ohjailemaan miehen ajatuksia saadakseen tämän menettämään mahdollisimman nopeasti mielenkiintonsa. Toisin kuin Faen kohdalla, nyt Remus ei vauvautunut olemaan niin varovainen, sillä humalainen iktotchi tuskin tajuaisi mitä oli meneillään, puhumattakaan siitä että edes muistaisi mitään seuraavana päivänä.
"Omasikaan eivät ole hassummat", Fae vastasi, selkeästi hieman huvittuneena nyt kun oli toipunut lajitoverinsa aiheuttamasta hämmennyksestä.

Parvella oleva Zeraph tunsi pienen häiriön voimassa Remuksen alkaessa käydä päättäväisemmin Faen ajatusten kimppuun, vaikka ei voinutkaan olla aivan varma mistä se johtui. Vaikka hänen yhteytensä voimaan olikin vahva ja siksi pystyi havaitsemaan pieniäkin poikkeamia, niin ei itsensä kätkemiseen keskittynyt jedi pystynyt sanomaan mistä se liikahdus oli johtunut. Hieman otsaa rypistäen hän kuitenkin katsoi alhaalla olevaa kaksikkoa ja arveli sen johtuneen jommasta kummasta näistä kahdesta, ennen kuin huomasi vähän matkan päässä huojuvan iktoichin. Sillävälin alhaalla oleva anzati alkoi päästä yhä enemmän perille seuralaisensa mielestä, joka kuitenkin tuntui samalla alkavan käymään yhä epäluuloisemmaksi ja olisi varmaan huomannut tämän sopimattoman tunkeilun pian ilman yllättävää häiritsiää. ''Et taida olla kovin hyvin perillä ulkoreunan tapah...'' Mies oli sanomassa kännisen nuoren sarvipään tullessa yllättäen sönköttämään jotain Faelle, mikä kyllä karisti tytön epäilykset nopeasti ja antoi hänelle mahdollisuuden ottaa vielä tukevampi ote tytöstä. Tämän vastatessa saamaansa kohteliaisuuteen sarvistaan samaan tapaan kulmiensa alta mies iktoichia vilkuileva Remus alkoi haihduttaa tytön epäluuloja itsestään ja vakuuttamaan tätä luotettavuudestaan, samalla kun pyrki vaikuttamaan melko suorastitoiseen iktoichi seuralaiseensas. ''Oli hauska tavata... Nähdään.'' Ystävällisesti puhuva anzati sanoi tälle tunkeilijalle ja hyödynsi jedien mielenhallinta tekniikkaa tähän, saaden sarvipään toistamaan sanansa ja hoipertelemaan sen jälkeen sinne mistä oli tullut. ''Matkustamisen ihanuutta.'' Remus tokaisi Faelle ja virnisti tälle ovelan näköisenä, pyrkien vahvistamaan luomaansa kuvaa itsestään käytöksellään. Kaiteeseen nojaileva Farll seurasi tilannetta hivenen hymyillen, tietäen että olisi luultavasti itsekkin toiminut samalla tavalla kännikalan kanssa, vaikka useimmat jedit pitivätkin moista sopimattomana.

Fae seurasi tyynesti vieressä kuinka Remus käytti mielenhallintaansa ja lähetti seuraan liittyneen iktotchi-miehen matkoihinsa.
"Ei kai tuo nyt olisi ollut tarpeellista...", Fae sanoi sitten, kuulostaen kuitenkin enemmän huvittuneelta kuin tuomitsevalta, mikä paljasti että Remus oli kuin olikin onnistunut karistamaan tytön epäluuloa seuralaisensa suhteen ja tämä antoi miehelle mahdollisuuden päästä nyt huomaamattomasti entistäkin syvemmälle Faen pään sisään, missä tuo lopulta saattoi havaita syyllisyyden, jote tyttö tunsi jäätyään itse eloon mestarinsa sijasta. Sanomattakin oli selvää, että Remus voisi käyttää tätä tunnetta hyväkseen houkutellakseen tytön mukaansa värvättäväksi.
"Saadaanpahan keskustella rauhassa", Remus totesi olkapäitään kohauttaen ja väläytti sitten hymyn, joka epäilemättä olisi voittanut lajin kuin lajin naispuolisten edustajien luottamuksen ja ihailun omakseen. Niin tapahtui myös Faen kohdalla, osin juuri hymyn ja osin taas hänen ajatuksissaan tapahtuvan vaikuttamisen takia.
"Mutta tosiaan, olit sanomassa ulkoreunasta jotakin? Jos tarkoitat Crimson Eclipseä, niin toki minä siitä olen kuullut, mutta eihän Dantooine kuitenkaan heidän nykyisen alueensa välittömässä läheisyydessä ole..." Fae siirtyi takaisin heidän kesken jääneeseen keskusteluunsa, jota Remus nyt yrittikin ohjata haluamaansa suuntaan, jotta saisi tilaisuuden ryhtyä suostuttelemaan tyttöä vaihtamaan määränpäätään.
"Totta, mutta matkustellessa sitä kuulee kaikenlaista. Kävin hiljattain Tariksella ja paikallisten keskuudessa kerrottiin, että Eclipse olisi valmistelemassa rajua laajentumista muillekin ulkoreunan planeetoille. Jos olisin sinä, en jäisi Dantooinelle kovin pitkäksi aikaa, sillä pidän hyvin mahdollisena että se joutuu ennemmin tai myöhemmin tulilinjalle", Remus varoitti. Faen korviin kuulosti siltä, että mies tiesi mistä puhui ja miksipä ei olisi tiennyt. Jos matkusteli paljon ympäriinsä kuten Remus vaikutti tehneen jo jonkin aikaa, siinä varmasti oppi erottamaan mihin tiedonmurusiin kannatti luottaa ja mitkä taas oli parempi ohittaa pelkkinä huhuina.
"Luulenpa että taidan silti mennä, niin että pääsen uuden elämän alkuun ja sitä rataa... Mutta mihin sinä sitten menisit jos olisit minun tilanteessani?" Fae kysyi kiinnostuneena. Ellei olisi joutunut pitämään roolia yllään, anzati olisi nyt virnistänyt voitonriemuisesti, sillä viattomalta kuulostava kysymys merkitsi miehen näkökulmasta sitä, että tyttö olisi hänen vietävissään.