Crimson Eclipse RPG

Fae oli aina pitänyt korkeista paikoista. Päästyään temppelin sairastuvalta tyttö olikin usein istunut yhdellä temppelin näköalatasanteista, miettien yhä uudelleen ja uudelleen Melida/Daanin tapahtumia. Vaikka tapahtuneesta oli jo pari viikkoa, ei iktotchi ollut päässyt eroon tunteesta, että jos hän olisi tehnyt jotakin toisin, mestari voisi olla edelleen elossa. Muutamat mestarit olivat puhuneet hänen kanssaan sen jälkeen kun hän oli kertonut tapahtumista neuvoston edessä ja Faesta tuntui lohduttavalta tietää, että tällaiset tuntemukset eivät olleet epätavallisia, hän ei saisi kuitenkaan jäädä potemaan syyllisyyttä tapahtumista.
Mietteisiinsä uppotuneena iktotchi katseli kaukaisuuteen kaupungin yli, niin kuin monena päivänä aikaisemminkin. Itse sitä huomaamattaan tämä alkoi myös toisella kädellään tunnustella toista sarveaan, josta daanien käsissä oli päässyt jopa halkeamaan pieni pala kärjestä. Onneksi sarvi vaikutti kuitenkin lähteneen kasvamaan jo takaisin, kuluisi tuskin montaa viikkoa kunnes se olisi taas kuin uusi.

Faen takaa kuului hentoja askelia samalla kun suuri vihreä kuvastus madalsi päätään päästäkseen ilman päänkolauttamista ihmisen pituisille suunnitellusta oviaukosta. "Olet-Oletko sinä padawan Bael?" Kuului Kharenian hento ääni oviaukon suunnalta tämän astellessa lähemmäs Faeta. "Kuulin mitä mestari Jaalle kävi. Hän oli erittäin pätevä mestari ja on hyvin surullista että hän poistui meidän joukostamme." Kharenia sanoi yrittäen lohduttaa selvästi surullista padawania. Mestari Umandi oli lähettänyt Kharenian vahtimaan tätä yksinäistä padawania siksi aikaa, kunnes tämän tulevaisuudesta voitaisiin päättää. Neuvostolla oli selvästikkin kiireitä syrjäseutujen tilanteen vuoksi. Kharenia asteli lähelle Faeta hieman levitellen siipiään tuntien viileän tuulen puhaltavan täällä.

Fae ei alkuun kuullut oven suunnalta kuuluvia askelia, niin uppoutunut muistoihinsa tuo oli. Vasta sulkiessaan silmänsä ja syventyessään hetkeksi kuuntelemaan talon ohitse puhaltavan tuulen rauhoittavaa huminaa, tyttö havahtui Kharenian läsnäoloon ja käänsi katseensa tähän kun kuuli naisen äänen ovelta.
"Kyllä, Deefae Bael.", tyttö esittäytyi ja siirtyi hieman penkillä jolla parhaillaan istui, antaen näin kohteliaasti tilaa seuralaiselleen mikäli tämä haluaisi istua seuraksi. Fae muisti monesti nähneensä tämän naisen tempelissä ohi mennen, mutta tämän nimi ei kuitenkaan muistunut tytön mieleen.
"Totta. Ikävöin häntä jo nyt kovasti...", iktotchi vastasi Kharenian viimeisiin sanoihin vaisusti, mutta tavoitteli sitten pienen hymyntapaisen kasvoilleen, kuin osoittaakseen että yritti päästä kokemustensa ylitse.
"Mutta vaikka hän ei olekaan enää keskuudessamme niin ehkä minä pystyn vielä joskus tuomaan rauhaa galaksiin diplomatiatehtävien kautta kuten hänkin. Jos siis neuvosto päättää, että saan jäädä ja etsiä itselleni uuden mestarin.", Fae lisäsi toiveikkaasti. Toki hän käsitti ettei saisi toivoa liikoja. Jos sellaista mestaria ei löytyisi joka olisi valmis jatkamaan hänen kouluttamisensa loppuun, hän ymmärtäisi kyllä sen ettei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin lähteä nuorempien oppilaiden tavoin muihin tehtäviin.

"Mestarisi on liittynyt Voimaan. Hän elää maailman virrassa ikuisesti." Kharenia sanoi astellen Faen vierelle istuutumatta kuitenkaan vaan nojautuen kaidetta vasten katsellen Coruscantin vilinää. "Minä olen ritari Kharenia, tosin tunnet minut varmaan paremmin lempinimellä oraakkeli." Kharenia esittäytyi padawanille hieroen hieman hermostuneena käsiään yhteen. "T-tuota...Mestari Umandi pyysi jos vastaisin sinun harjoittelustasi siihen asti että sinulle löydetään uusi mestari." Kharenia sai kakistettua kurkkunsa perukoilta. Mitä Mestari oikein ajatteli. Ei minusta ole opastamaan padawania. Kharenia pohdiskeli päänsä sisällä.

"Niin... Ehkäpä tapaan hänet vielä, kunhan joskus koittaa minunkin aikani lähteä.", Fae sanoi. Ulkopuolinen olisi voinut ehkä ajatella sanojen kuulostavan masentavalta, niin kuin Fae olisi jo hautonut omaakin kuolemaansa. Tosiasiassa tyött ei kuitenkaan niin masentunut sentään ollut, vaikka suru hänen mielensä täyttikin. Fae yritti vain ilmaista tiedostavansa, ettei suinkaan ollut kuolematon ja joskus koittaisi hänellekin aika jättää tämä fyysinen maailma taakseen.
Kharenian sitten tässä vaiheessa kertoessa nimensä, iktotchi painoi sen mieleensä, sillä jotenkin hän vaistosi, että hän saattaisi tavata Kharenian jatkossa useamminkin, varsinkin jos tämä kerran vastaisi hänen opettamisestaan toistaiseksi.
"On kunnia tavata ja tietenkin päästä teidän opetettavaksenne. Olen kuullutkin muiden padawanien ylistävän näkijän taitojanne.", Fae sanoi ja soi lämpimän hymyn naiselle. Iktotchi toki huomioi Kharenian hermostuneet eleet, mutta luotti kuitenkin siihen, että mestari Umandi tiesi mitä teki. Kenties oraakkelilta saatu opetus voisi auttaa hänenkin näkijän kykyjensä kehittämisessä, sillä olihan iktotcheilla ylipäätäänkin taipumusta nähdä niitä, joskin vain harvat tiesivät tästä iktotchien itsensä lisäksi.

"Niin näkijän lahjat niin kuin niitä kutsutaan." Kharenia sanoi happamasti. Ei ollut kuin yksi yö aikaa kun Kharenia oli viettänyt unettoman yön herättyään näkyyn keskellä yötä ja käyttäen loppu yön meditointiin ja näyn avaamiseen saamatta mitään aikaan. "Välillä se lahja tuntuu arvettuvalta. Juuri viime yönäkin heräsin keskelle yötä näkyyn itsestäni kävelemässä temppelissä aivan kamalan hiustyylin takia. Jouduin valvomaan koko yön että olin varma ettei hiukseni olisi kamalasti." Kharenia sanoi yrittäen vitsillä saada hieman nuoren padawanin mieltä pois vaikeammista asioista.

Fae kohotti hieman kulmiaan havaitessaan pienesti happaman sävyn toisen äänessä. Pian Kharenia löi kuitenkin keskustelun vitsiksi kertomalla hiustyyliä koskevasta näystään. Vitsillä olikin toivottu vaikutus, eikä Fae kyennyt estämään huvittunutta naurahdusta, jonka mielikuva hänessä sai aikaan.
"Kieltämättä jotkin näyt varmasti tuntuvat omituisilta ja turhiltakin.", Fae kommentoi ja nousi tässä vaiheessa penkiltä, tullen oraakkelin vierelle nojailemaan tasanteen kaiteeseen. Tästä katsoen näköala oli jopa entistä parempi, vaikka kaide olikin lasitettu, niin ettei se estäisi näkemästä ympärillä levittäytyvän kaupungin ylitse.
"Mutta luulen että sellaisetkin näyt ajavat jotain tarkoitusta. Jos näkyjä näkee paljonkin voisin kuvitella tuon kaltaisten pienemmistä sattumuksista kertovien näkyjen olevan virkistäviä, sen sijaan että näkisi niitä vain hirveän vakavista aiheista.", Fae sanoi, miettien Crimson Eclipsen tapausta, joka viime aikoina oli ollut kaikkien huulilla, niin neuvostossa kuin sen ulkopuolellakin.

Kharenia hymyili itsekkin kun sai nuoren padawanin nauramaan. "Noh ehkei minulla ihan noin pienestä asiasta ole koskaan näkyjä ollut, mutta ei se haitaksi olisi." Kharenia sanoi katsellen ilmassa lentäviä kiitureita. "Meillä jotka omaamme näkemisen lahjan on paljon kestettävää, varsinkin tälläisenä aikana kun ajanpyörät kääntyvät ja Voima yrittää näyttää meille mitä käännöksen jälkeen on tiedossa." Kharenia totesi värähtäen hieman muistellessaan viime näkyään. Se tunne, jonka Kharenia oli tuntenut näyn aikana, oli jotain niin kylmää ja kamalaa että hän ei toista muista. "Mitä valosapeli tyylejä sinulle on opetettu Daafae?" Kharenia kysyi sitten ajatellen että he saisivat jotain ehkä harjoiteltuakin ennen kuin Umandi tulisi taas läksyttämään Kharenia jostain.

"Ymmärrän. Mutta toivottavasti tilanne helpottaa ajan kuluessa, kun nämä näkyjen näyttämät muutokset lähtevät liikkeelle. Mikään ei kestä ikuisesti.", Fae sanoi rohkaisevasti. Tietenkään hän ei täysin kyennyt samaistumaan siihen tuskaan, jota ahdistavat näyt varmasti aiheuttivat, sillä loppujen lopuksi Fae ei itse nähnyt niitä niin usein kuin Kharenia ja muut tämänkaltaiset oraakkelit joilla näkyjä esiintyi useammin. Tyttö kuitenkin toivoi sanoillaan antavansa jonkinlaista rohkaisua. Kun aihe sitten vaihtui hänen oppimiinsa valosapeli tyyleihin, aihe toi hetkeksi mestari Narashan taas hänen mieleensä, mutta pian tyttö kuitenkin keskittyi taas keskusteluun ja onnistui muodostamaan vastauksen.
"Mestari Jaa opetti minulle perusteet monista tyyleistä, mutta suosikkini tähän asti on ollut Tràkata tyyli... Tähän asti olen käyttänyt vain yhtä valosapelia, mutta sain luvan pitää mestarin vanhan sapelin muistona, joten olen yrittänyt oppia käyttämään kahta... Jar'Kaita siis.", Deefae kertoi osaamisestaan valosapelin suhteen ja vilkaisi sitten Khareniaa, kuin arvioiden miten heidän harjoittelunsa sujuisi. Siipiensä vuoksi Kharenia todennäköisesti osaisi enemmän ilmataistelua, tai näin Fae ainakin arveli. Toisaalta eipä sitä varmasti tiennyt, olihan oraakkeli voinut mieltyä enemmän johonkin muuhun tyyliinkin.

Kharenian leuka oli kosahtaa alas. Miksi en osaa mitään? Kuului ajatus Kharenian päässä tämän ymmärtäessä itsensä olevan paljon Deefaea jäljessä valosapelin käytössä jos tuo harjoitti jo Trákataa, tosin saattoi olla että tyttö oli vain tykästynyt sen ideaan. "Aaah...olet siis oppinut jo paljon jos olet jo Trákataa opetellut. Olen ymmärtänyt että hyvin harvat oppivat sen taidon ja vielä harvemmat haluavat edes käyttää sitä. Mutta hain ehkä enemmän mitä seitsemästä harjoitat eniten. Uskoisin että tykkäät Nimanista tai Atarusta, jos haluat oppia paremmaksi Jar'Kain käytössä." Kharenia sanoi ryhdistäydyttyään taasen. "Itse en oikein osaa muuta kuin Shii-Chon, Soresun ja Atarun. Suosin itse Soresun käyttöä." Kharenia selitti itsestään.

"Olen ymmärtänyt, että kovin moni ei pidä ideasta että taistelu perustuisi hämäämiseen, mutta noh... jotenkin idea kuulosti minusta toimivalta, joten halusin oppia sitä.", Deefae kertoi, vahvistaen näin, että oli vain pitänyt kyseisen tyylin ideasta. Kharenian kuitenkin tarkentaessa, että oli tarkoittanut lähinnä seitsemää perustyyliä, kuten Fae itse asian yleensä ilmaisi, tyttö nyökkäsi.
"Seitsemästä käytän eniten juuri Atarua. Ja Shii-Chota tietenkin opetettiin heti ensimmäisenä kun saimme oppilasaikoina ensimmäisen kerran harjoitusapelit käsiimme. Muut tyylit seitsemästä ovat kuitenkin jääneet vähemmälle...", Fae myönsi. Esimerkiksi Soresusta ei Fae parin kokeilun jälkeen käsittänyt oikein muuta kuin, että kyseinen tyyli taisi sopia parhaiten puolustautumiseen.

"Entä mitä olet ehtinyt opetella Voiman kanssa? Yritän kartoittaa vähän mitä osaat niin voin ehkä keksiä mitä meidän olisi hyvä harjoitella sillä välin kuin neuvosto päättää sinun tulevaisuudestasi." Kharenia jatkoi uteluaan samalla kun katseli alas näköala tasanteelta. Kharenia varmisteli että ei ollut ketään mestaria läksyttämässä ja tämä nousi varovaisesti kaiteen päälle kyykkyyn venytellen hieman selässään olevia siipiä.

Fae mietti nopeasti kykyjään, mitä oli ehtinyt oppia mestari Jaan koulutuksessa. Toki mestari oli opettanut hänelle perusasiat, mutta halusiko Kharenia hänen vain luettelevan kaiken mitä osasi edes vähän vai kertovan laajemminkin kuinka hyvä tai huono hän uskoi itse olevansa? Päättäen mennä jälkimmäisellä vaihtoehdolla, Fae muodosti lopulta vastauksensa.
"Sanoisin että olen melko hyvin harjoittanut kykyjäni mielen manipuloimisen ja telepatian saralla. Myös telekinesiassa ja Voiman avulla tehostetuissa hypyissä ja muissa liikkeissä katsoinin olevani keskitasoa, mutta muut taidot ovat jääneet hieman vähemmälle. Pystyn toki aisteja ja nopeuttani tehostamaan myös, mutta... en kuitenkaan pitäisi itseäni kovin hyvänä niiden suhteen", Fae kertoi, seuraillen kuinka Kharenia oikoi siipiään. Tyttö löysikin itsensä nopeasti miettimästä, miltä olisi tuntunut omata siivet ja kyetä lentämään. Hän kun oli syntynyt sellaisen lajin edustajaksi joka liikkui vain maan pinnalla.

Kharenia kuunteli rauhassa Faen selitykset tämän opeista Voiman puolella nyökkäillen välillä. "Epäilen että järkevin asia mitä me voimme harjoitella olisi valosapelin käyttöä. Varsinkin jos olet totuttelemassa uuteen tyyliin Jar'kain kanssa." Kharenia sanoi ponnistaen itsensä reunan yli räpäyttäen itsensä siipiensä varaan liitäen hetken alaspäin ja sitten nousten ylös päin noustakseen takaisin tasanteelle. "Aaaah tuntuu niin hyvältä taas venytellä siipiäni!" Kharenia sanoi tyytyväisenä kun tämän jalat koskettivat taas tasanteen pintaa.

Fae nyökkäsi hyväksyvästi, Kharenian ehdottaessa valosapelitaitojen hiomista. Voisi olla mielenkiintoista päästä näkemään, miten hänen tyylinsä toimisi ritarin arvon saavuttanutta vastaan. Tietenkin sillä oletuksella, että Kharenia edes asettuisi hänen harjoitusvastustajakseen. Sivustakatsojana saattaisi kenties paremmin nähdä mihin virheisiin tulisi kiinnittää huomiota, joten saattaisihan hän saada vastaansa droidinkin.
"Siinä tapauksessa lienee paikallaan siirtyä harjoitussaliin. En usko näköalatasanteen olevan paras ympäristö valosapelin kanssa harjoitteluun, vaikka tuskinpa kumpikaan meistä mitään hajottaa.", Fae naurahti, selkeästi pirteämpänä, keskustelun saadessa ainakin hetkeksi aikaa surulliset ajatukset pois mielestä.