Crimson Eclipse RPG

Faen muistellessa jeditemppeli aikojensa harjoituksia Zeraph vilkaisi tytön asua, joka kertoi turhankin hyvin kuka tämä oli ja mistä tuli. Siksi hänellä olikin jo vastaus valmiina iktoichin kysyessä mitä hänen tulisi tehdä, vaikka se tuskin oli aivan se vastaus mitä tämä oli odottanut saavansa. ''Noh ensin lähdemme katsomaan löytyisikö sinulle jotain vaatetta, mikä ei huutaisi niin kovaan ääneen jedi...''Farghul vastasi, tietäen hyvin että jedinä esiintyminen ei ollut kovinkaan viisasta monissa niissä paikoissa jossa he tulisivat tulevaisuudessa liikkumaan. ''Jedit kun nyt eivät satu olemaan aivan niin suosittuja kaikkialla kuin osa heistä tuntuu luulevan, enkä yleensä halua kerätä turhaa huomiota puoleeni... Ainakaan sellaista mikä ei sopisi normaalille farghulille....'' Jedimestari selitti trakemmin, saaden kuitenkin samassa muistutuksen siitä ettei ollut syönyt vielä mitään sinäpäivänä, äänekkäästi murisevan mahan muodossa. ''Ja sen jälkeen voisin mennä haukkaamaan jotain.'' Kehonsa reagtiolle naurahtava Farll lisäsi.

Yllättyneisyys oli havaittavissa iktotchin ilmeestä kun tämä kuuli Zeraphin vastauksen. Katsoessaan kuitenkin pian alaspäin vaatteitaan silmäillen Faen oli pakko myöntää Zeraphin olevan oikeassa. Kun asiaa nyt ajatteli, oli jälleen myönnettävä että vaateostoksilla käyminen olisi viisasta. Normaalisti Fae ei juuri ollut ajatellut asiaa, sillä politiikan tuntijana pidetyn Nerashan tuttavapiiriin oli kuulunut lähinnä poliitikkoja sikäli kuin Fae tiesi ja diplomaattitehtävissä kierrellessä oli harvemmin ollut tarvetta huomaamattomuuteen. Fae oli jo sanomassa, että aluksen ylemmällä tasolla taisi olla joitain liikkeitä, joista voisi etsiä jotain sopivaa mutta muisti sitten ongelman jonka oli joutunut kohtaamaan jo alukseen noustessaan.
"Tuota... voisin kyllä hoitaa ne vaatteet, mutta... rahani vietiin kun nousin alukseen", Fae sanoi pahoittelevaan sävyyn ja sormeili nolona toisen sarvensa kärkeä. Zeraphin mahasta kuuluva muriseva ääni kuitenkin onneksi sai tunnelman hieman kevenemään ja pienen hymyn leviämään tytön kasvoille.
"Oletko nyt ihan varma tästä tärkeysjärjestyksestä? Että haluat ruokaa vasta myöhemmin?" tyttö kysyi hivenen huvittuneena. Hän itse olisi asettanut ruuan etusijalle, varsinkin kun ei tiennyt varmasti kuinka kauan sopivien vaatteiden etsintään menisi.

Zeraph ei voinut muuta kuin tuntea pientä huvittuneisuuta nähdessään Faen hämmennyksen hänen kommentoituaan tytön vaatteita, mutta onneksi pikku selitys näytti selkiyttävän asian tytölle. Tämä näyttikin jo alkavan suunnitella vaatekaappinsa uusimista, mutta muisti sitten jotain minkä farghulkin oli jo melkein unohtanut. ''Aaah... No eiköhän pieni laina järjästy, mutta opitpahan olemaan tarkempi ympäristösi suhteen ja pitämään huolta tavaroistasi.'' Tytön rahat alukseen noustessaan napannut Farll vastasi leveästi hymyillen, miettien kuinka tämä tulisi reagoimaan saadessaan rahansa takaisin. Iktochin ehdottaessa farghulin mahan murinan seurauksena pientä suunnitelman muutosta ei jedi kyennyt enää pidättelemään luonnettaan, vaan naurahti äänekkäästi. ''Hyvä idea... Minä menen syömään ja sinä ostoksille. Nähdään parintunnin päästä päähallissa, mikäli pystyt löytämään minut.'' Silmää lauseensa lopuksi tytölle iskevä Zeraph sanoi lähtien harppomaan aluksen kanttiinia kohti, muistaen kuitenkin muutaman askeleen jälkeen Faen tarvitsevan edelleen rahaa vaateostoksiin. Samassa silmänräpäyksessä mies nappasi jotain vaatteidensa alta ja heitti tytölle, joka varmasti tunnistaisi esineen. Kuitenkin ennen kuin padawan kerkesi kommentoida mitenkään hivenen keventyneen rahapussinsa takaisin saamista katosi jedimestari käytävän nurkantaakse, jättäen oppilaansa ihmettelemään mitä oli tapahtunut.

Fae tunsi helpotusta, kun Zeraph lupautui hoitamaan rahapuolen, edes moittimatta sen kummemmin. Mestari tuntui luottavan täysin siihen, että vastaava ei tulisi toistumaan. Ja tietenkin iktotchi aikoi tehdä parhaansa, ettei so todella toistuisi. Kun farghul lopulta vielä myöntyi siihen, että hoitaisi syömisen sillä välin kun hän huolehtisi vaatteista, Fae nyökkäsi hyväksyvästi, merkkinä siitä, että hänen puolestaan tehtävänjakoa saattoi pitää sovittuna.
"Pääsalissa? Saatkin piiloutua kunnolla jos haluat etten löydä sinua ihan heti", Fae hymähti, Zeraphin kääntyessä jo kulkemaan kohti kanttiinia. Mennessään Zeraph kääntyi vain kerran, nakatakseen hänelle esineen, jonka Fae vaivattoman näköisesti nappasi ilmasta. Tajutessaan sitten rahapussin suussa olevasta viillosta ja pohjassa olevasta, kiinni kursitusta reiästä, että kyseessä olivat häneltä viedyt rahat, Fae jäi hetkeksi katsomaan farghulin perään, tietämättä mitä tuntea tästä hyvästä. Miten hänen rahansa Zeraphille olivat päätyneet? Ainoa looginen selitys jonka Fae keksi, oli se että jedimestari oli nähnyt jonkun ottavan ne ja päättänyt palauttaa tilaisuuden tullen. Toinen vaihtoehto oli, että mestari itse oli ottanut ne. Lopulta tyttö tyytyi vain hymähtämään huvittuneena, ennen kuin kääntyi ja lähti suunnistamaan kohti aluksen niin kutsuttua kauppakatua, jolta vaatekaupan ja erilaisten matkamuistomyymälöiden lisäksi löytyi vielä pari pienempää ruokakojua.

Välittämättä näistä muista liikkeistä, iktotchi suuntasi kulkunsa vastekaupan ovelle ja pysähtyi sitten hetkeksi miettimään mitä oikeastaan haki. Kuin ideoita etsiäkseen, tyttö antoi katseensa kiertää alueella kävelevissä muissa matkustajissa, kunnes hänen katseensa lopulta osui erääseen twilek mieheen, jonka vaatteista hän sai lopulta idean. Sen lisäksi ettei erottuisi joukosta kovin selvästi, hän halusi vaatteidensa olevan myös liikkumisen kannalta käytännölliset. Tämä ajatus mielessään tyttö sitten suuntasikin etsimään hänen ideaansa sopivia vaatteita. Löydettyään lopulta kaiken etsimänsä, tyttö kävi maksamassa ostoksensa kassalle. Koska aikaa Zeraphin kanssa sovittuun tapaamiseen vielä jäi, tyttö päätyi ostamaan eräästä ruokakojusta vielä voileivän, jonka söi samalla kun asteli käytäviä pitkin, kohti lippuunsa merkittyä hyttiä, sillä siellä hän voisi rauhassa irrottaa vaatteissa roikkuvat hintalaput ja vaihtaa ne ylleen ennen kuin painuisi pääsaliin.

Päästessään sitten hytin tarjoamaan rauhaan, tyttö vaihtoi uudet vaatteet ylleen ja pysähtyi tyytyväisenä katsomaan itseään peilistä. Jalkaansa tyttö oli vetänyt tummanruskeat, korkeavartiset kengät ja mustat housut, joissa oli kummassakin lahkeessa kahdet, vetoketjulliset, tilavat taskut. Yläosana taas toimi puoleen reiteen asti yltävä musta t-paita. Tyttö oli tarkoituksella valinnut isomman koon mitä tarvitsi, sillä paidan helman saattoi helposti vetää peittämään vyötäisille sidotun varustevyön, joka olikin ainoa asia, jonka hän oli alkuperäisestä vaatekerrastaan jättänyt käyttöön, valosapeleille varattujen kiinnikkeiden takia. Komeuden kruunasi vielä ohut, musta ja vetoketjulla kiinni vedettävä liivi, jonka tyttö oli päätynyt ottamaan lähinnä syvien taskujen ja liivin sisäpuolella olevan povitaskun vuoksi. Toista kertaa hän ei rahojaan nyt menettäisi, ellei joku taskuvaras sitten todella ryhtyisi niin röyhkeäksi, että ryhtyisi tytön rintakehää käpälöimään saaliin toivossa. Jeditemppelin vaatteet taas olivat sullottuina tytön selkäpuolella roikkuvaan pieneen reppuun, johon ei sitten juuri muuta mahtunutkaan. Vaikka tytöllä ei ollutkaan turkkia tai hiuksia, jotka olisi voinut värjätä kuten Zeraphin tapauksessa, tuntui silti kuin peilistä olisi katsonut aivan eri iktotchi kuin ennen.

Jätettyään Faen kukkaroineen käytävälle Zeraph suuntasi aluksen ruokalaan, joka näytti olevan lähes täynnä sen yhteydessä olevan pääaulan tavoin. Tämä sopi paremmin kuin hyvin farghulille, joka todellakaan aikonut antaa iktochin löytää itseään turhan helposti. Käytyään nappaamassa jotain nopeaa purtavaa tiskiltä mies suuntasi väkijoukon läpi ylätasanteelle johtaville portaille ja tallelokeroille, jonne oli aijemmin jättänyt tavaransa talteen. Lokeroille pääseminen ei ollut mitenkään helppo homma, sillä ylätasantelle oli kerääntynyt myös lukuisia matkaajia, jotka vain yrittivät kuluttaa aikaa jokainen tavallaan. Mutta käyttäen hieman kyynärpäitään ja voimaa apunaan jedimestarin onnistui päästä lopulta lokerolleen, mistä löytyikin kaikki mitä hän tarvitsi piiloleikkiä varten. Napattuaan vielä Faen valosapelit mukaansa Zeraph heitti joitain hyödyttömäksi katsomiaan koruja ja muita asusteita lokeroon, ennen kuin heitti hupullisen matkaviitan niskaansa, mikä riitti hyvinkin tekemään hänen olemuksestaan vähemmän silmiinpistävän. Heti tämänjälkeen Farll kietaisi huivin kasvoilleen ja suuntasi viittaansa kietoutuneena nojailemaan nurkkaan palelevan näköisenä, minne jäi odottelemaan oppilastaan saapuvaksi.

Todettuaan olevansa valmis, tyttö suuntasi hytistään pääsaliin missä jäi hetkeksi ylätasannetta kannattelevan pylvään varjoon, mistä saattoi katsella huomaamattomasti edessään olevaa väkijoukkoa ja seurata hetken miten nämä pistivät hänet merkille. Suurin osa salissa aikaansa kuluttavista ei näyttänyt kiinnittävän tyttöön lainkaan huomiota lukuun ottamatta ohitse kulkevaa ihmismiestä, joka ulkonäöstä päätellen oli jonkin sortin palkkionmetsästäjä taikka palkkasoturi. Mies näytti punnitsevan, pitäisikö iktotchin vuoksi huolestua, mutta havaitessaan tämän aseettomaksi, jatkoi kuitenkin matkaansa. Mitä kuitenkin tuli Faen tehtävään löytää mestarinsa, sitä tarkoitusta varten, tyttö katsoi parhaaksi nousta ylä-tasanteelle, mistä saattoi kätevästi nähdä salin alemman osan. Kuten arvata saattoi, kukaan vähänkään kissaeläintä muistuttavista olennoista ei ollut Zeraph, mikä saattoi tarkoittaa vain sitä, että mestari oli naamioinut itsensä jälleen. Niinpä tyttö alkoi tähytä silmiinsä kaikkia, jotka jollain tavalla olivat peittäneet kasvonsa. Silmiin kuitenkin osui useampikin farghulin kokoluokkaa oleva henkilö, joten Fae ei tullut paljonkaan viisaammaksi. Hän olisi toki voinut kiertää kaikki vaihtoehdot läpi, mutta se olisi voinut antaa oikealle Zeraphille tilaisuuden siirtyä toiseen osaan salia harhautusmielessä, joten tytöstä tuntui, että hänen olisi joko järkeiltävä tämä jotenkin muuten. Niinpä tyttö nojautui ajatuksissaan tasanteen kaiteeseen ja katseli vuorollaan kutakin silmiinsä osunutta matkustajaa, tarkastellen pieniä yksityiskohtia näiden vaatetuksesta ja muusta varustuksesta. Kasvonsa jonkinlaisella hunnulla peittävä olento keskellä salia karsiutuikin heti pois, sillä jokin tämän liikkeissä paljasti olennon naiseksi. Pian joukosta karsiutui myös kanttiiniin suuntaava mies, joka pian paljastui hiekanväriseksi trianiiksi, laskiessaan päätään peittäneen hupun alas.
Lopulta jäljellä oli enää kolme vaihtoehtoa, joista Fae ei enää voinut olla varma kuka näistä oli Zeraph. Hetken verran Fae mietti mitä olisi paras tehdä. Mestari oli sanonut harjoituksen tarkoituksena olleen kehittää hänen huomiokykyään, joten tyttö oli haluton käyttämään Voimaa hyväkseen tässä tehtävässä, mutta alkoi vähitellen vaikuttaa siltä, että hänen joko olisi käytettävä sitä tai sitten vain käytävä kaikkien kolmen vaihtoehtonsa luona silläkin uhalla, että joutuisi harhautuksen kohteeksi. Lopulta tyttö irtautui tasanteen kaiteesta ja lähti tasannetta pitkin kiertämään sen vastakkaiselle puolelle, missä yksi hänen vaihtoehdoistaan nojaili parhaillaan seinään, omissa ajatuksissaan alas katsellen, ei kovinkaan kaukana Zeraphista.

Nurkkaansa vetäytynyt Zeraph laski hieman kasvojansa peittävää huiviaan, alkaen nauttia aijemmin ostamiaan välipaloja odotellessaan Faea. Ne eivät olleet kovinkaan kaksisia maultaan, tai ravinto arvoiltaan, mutta riittäisivät pitämään nälän loitolla toistaiseksi. Jedi kerkesi syömään ateriansa kaikessa rauhassa, ennen kuin huomasi oppilaansa astelevan käytävästä väen tungoksen sekaan ja aloitti etsintänsä. Huivi kasvoillaan ja huppua päänsä suojana pitävä Farllin täytyi myöntää että tyttö oli onnistunut vaateostoksissaan, sillä tätä oli vaikea enää kuvitella jediksi, vaikka tämän vaatteiden uudenkarheus pistikin vielä hivenen silmään. Sen seikan he voisivat kuitenkin korjata helposti, kunhan pääsisivät pois tältä alukselta. Hivenen hymyillen Zeraph seurasi kuinka iktochi yritti löytää hänet väkijoukosta, onnistumatta siitä kuitenkaan ja päättäen siirtyä tarkkailemaan ihmismassaa ylemmältä parvelta. Aikansa katseltuaan Fae näyttikin lähtevän astelemaan jediä kohti, mutta tarkkaillen kuitenkin hieman tämän oikealla puolella olevaa miestä. Hetken mielihalusta farghul lähti astelemaan hieman toispuoleisesti kumarassa ja ontuen tyttöä vastaan, köhien kuivasti pääpainuksissa. Kuin sattumalta jedi näytti tulevan tönäistyksi ja horjahti vastaan kävelevää padawania päin, yrittäen ottaa tukea tästä. ''Anteeksi...'' Ääntään kuivan karheaksi muuttava farghul kähisi pahoitteluksi, livauttan jotain roikkumaan tytön vyölle, ennen kuin jatkoi matkaansa.

Faen lähestyessä tarkkailunsa alla olevaa miestä, jostain tasanteella parveilevan väen seasta häneen törmäsi kumarassa kulkeva hahmo, joka kuivalla äänellä pahoitteli törmäystä. Miehen vointi ei vaikuttanut hyvältä ja tyttö oli jo aikeissa ehdottaa, että voisi saattaa tämän aluksen lääkintädroidien luokse, mutta liian myöhään, sillä mies oli kadonnut väkijoukon sekaan yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Hetken verran tyttö aikoi lähteä perään, mutta totesi sitten, että eiköhän noin vikkeläliikkeinen tapaus itsestään huolen pitänyt. Niinpä tyttö jatkoi jäljellä olevan matkansa alkuperäisen kohteensa luo, mutta jo nojautuessaan hetkeksi seinää vasten, jonkin matkan päässä miehestä, saattoi Fae huomata miehen hupun alta esillä olevasta leuasta, että kyseessä olikin joku weequay. Samalla tyttö pisti merkille kuitenkin jotain muutakin, sillä nojatessaan seinään hänestä tuntui, että jotain muutakin osui seinää vasten, vaimeasti kilahtaen. Tunnustellessaan seuraavaksi vyötään, tyttö tunsi kättään vasten pienen pussin pussin, jonka sisältäkin hän saattoi tunnistaa kaksi, hänelle hyvinkin tuttua esinettä.
"Se sairastunut mies", Fae oivalsi itsekseen, keksimättä kuka muukaan olisi saanut tilaisuuden antaa pussin hänelle. Salissa olijoista kyseinen mies oli ainoa, jonka kasvoja hän ei ollut nähnyt ja joka vielä oli päässyt kosketusetäisyydelle. Päättäen olla tuhlaamatta aikaa enää muihin vaihtoehtoihinsa, Fae siirtyi taas lähemmäksi kaidetta ja ryhtyi etsimään kumarassa kulkevaa, kaapuun kääriytynyttä miestä katseellaan.

Heti ohitettuaan Faen onnistuneesti Zeraph tarttui harteillaan olleeseen viittaan ja käänsi sen vaaleamman sisäpuolen esille, tarttuen tämänjälkeen kasvojensa edessä olevaan huiviin ja kietaisi sen päänsä ympärille jonkilaiseksi turbaaniksi. Samalla kun muokkasi asuaan tytön hämäämiseksi mies korjasi myös ryhtiään ja askellustaan, kävellen muinamiehinä liittymään läheiseen nurkkaan kasaantuneeseen peluriporukkaan. Kädellään vuorostaan kasvojaan suojaava farghul katseli mietteliään näköiseksi tekeytyneenä kuinka miekkojensa painon vyöllään huomannut iktochi kääntyi ympäri ja yritti hakea katseellaan vain hieman aijemmin ohittamaansa hahmoa, jota ei kuitenkaan enää ollut nähtävissä. Ontuneen viittaansa kietoutuneen miehen etsimiseen keskittynyt tyttö ohitti miehen odotusten mukaisesti kaikki hakemaansa henkilöön sopimattomat kohteet ja siirtyi kaiteenviereen etsimään kadottamaansa hahmoa väkijoukosta, antaen yksinkertaisen silmänkääntötempun huijata itseään. Hieman keskittyen Farll kosketti tytön mieltä, antaen tämän tuntea oman huvittuneísuutensa. Faelle oli käynyt kutein lähestulkoon kaikille Zeraphin aijemmillekkin oppilaille ensimmäisellä kerralla tässä harjoituksessa, minkätakia mies ei nähnyt enää syytä jatkaa kuurupiilon leikkimistä ja siksi tämä astelikin kaiteeseen nojaavan tytön vierelle. ''Uskotko että olisit onnistunut voiman avulla paremmin?'' Padawaninsa vierelle kaiteeseen nojaamaan asettuva jedimestari kysyi, tietäen jo vastauksen kysymykseensä, mutta haluten myös tytön itsensä tajuavan sen. Farghul oli kyllä häivyttänyt olemuksensa voimassa siltävaralta että iktochi olisi yrittänyt löytää hänet sen avulla, mutta muuten hän oli turvautunut vain yksinkertaiseen silmänkääntötemppuun ja tietoon siitä että useimmat älyllisetkin olennot näkivät mitä halusivat nähdä.

Faen hämmennykseksi hän ei nähnyt aikaisemmin ohittamaansa miestä enää missään. Miettiessään mihin mies oli niin nopeasti voinut jo livahtaa, tyttö yllättäen tunsi mielessään huvittuneisuutta jonka arvasi olevan peräisin Zeraphilta. Tämän jälkeen ei kestänytkään kauan kun jedimestari liittyi hänen seuraansa kaiteen ääreen, tällä kertaa jälleen ihan eri näköisenä kuin hetki sitten hänet ohittaessaan. Fae joutui hetken verran miettimään olisiko todella päässyt Voiman avulla parempiin tuloksiin. Lopulta tyttö joutui pudistamaan päätään.
"Luulen, että olisin Voiman avulla saanut vihjeitä sen suhteen minne suuntaan kulkea, mutta en usko, että olisin silti löytänyt sinua. Tunnut osaavan piilottaa läsnäolosi joten äskeistä olisi voinut jatkua vaikka kuinka kauan", tyttö vastasi rehellisesti mitä arveli tapahtuvan jos nykyisellään olisi käyttänyt Voimaa tässä harjoituksessa. Vastauksesta saattoi päätellä myös iktotchin tiedostavan, että oli tällä kertaa liikaa luottanut silmiinsä ja tämän tyttö oli päättänyt ottaa huomioon seuraavalla kerralla kun tämä harjoitus tulisi vastaan.

Leveä hymy kohosi kaiteeseen nojaavan Zeraphin kasvoille Faen vastatessa hänen kysymykseensä, sillä tyttö tuntui käsittäneen sangen hyvin miten asiat oli olleet. Tämän itse varmuus oli kuitenkin suurin syyn jedimestarin huvittuneisuuteen, sillä hän tiesi hyvin että jopa muille mestareille teki vaikeaa kyetä siihen mitä tyttö sanoi. ''Olet kyllä oikeassa, voisin vaikka luvata siirtyväni eläkkeelle heti kun joku oppilaani löytää minut voiman avulla... Jos en halua löytyä.'' Hymyilevä farghul totesi alhaalla olevaa ihmismassaa mietteliäänä katsellen, pistäen merkille monia pieniä yksityiskohtia jokaisesta näkemästään henkilöstä ja luoden niiden perusteella yksinkertaisen profiilin jokaisesta näistä päähänsä. ''Ymmärrätkö miksi epäonnistuit?'' Farll kysyi oppilaaltaan kääntäen katseensa hetkeksi väkijoukosta oppilaaseensa, jääden mielenkiinnolla odottamaan tämän vastausta. Jotenkin miehestä tuntui että tyttö oli tajunnut mistä oli kyse ja mitä hän pyrki opettamaan tälle, sillä vaikka voima olikin vahva liittolainen niin ei se sentään aina korvannut tarkkaa silmäparia ja terävää mieltä. Tämä oli jotain minkä farghul oli saanut oppia nuorempana kel dor mestariltaan, heidän jahdatessaan clawdite salamurhaajaa Alderaanilla.

Fae ei voinut kuin hymähtää Zeraphin kommentille eläkkeelle jäämisestä. Jotenkin hänestä tuntui, että sitä päivää farghul saisi vielä odottaa, ainakin Faen kohdalla. Eri asia tietty saattaisi olla jos joku jedimestarin aikaisemmista oppilaista ilmestyisi joskus yrittämään. Mitä tuli mestarin seuraavaan kysymykseen, se ei tullut Faelle yllätyksenä.
"Luotin liikaa siihen ensivaikutelmaan, jonka silmäni antoivat ja etsin siksi vain siihen ensivaikutelmaan sopivaa henkilöä, sen sijaan että olisin etsinyt yksityiskohtia. Esimerkiksi tuo turbaani. Näin jälkeenpäin katsoen, olisi pitänyt tajuta, että sidoitkin sen vain päähäsi sen sijaan, että olisit pitänyt kasvojen edessä", Fae vastasi, mietittyään hetken miten muotoilisi vastauksensa. Vastauksensa jälkeen tyttö vilkaisi mestariinsa päin, kuin odottaen että tämä joko täydentäisi vastausta omilla huomioillaan tai sitten kertoisi hänen osuneen oikeaan.

Zeraph vastasi omalla pienellä virneellään oppilaansa hymyyn ja nyökkäsi hyväksyvästi tämän antamalle vastaukselle, joka oli kutakuinkin juuri se minkä hän oli toivonut kuulevansa. Fae oli ilmeisestikkin pitänyt itsensä hereille psykologian tunneilla, oppien ainakin parusasiat useimpien olentojen tavasta ajatella ja havaita asioita. Farghulia olikin aina huvittanut kuinka niin kaukana toisistaan ja erillaisissa maailmoissa kehittyneet olennot saattoivat joissain asioissa olla hyvinkin saman kaltaisia, että se teki asioista välillä turhankin helppoa. ''Bravo.'' Käsiään kevyesti taputtava Farll vastasi ja käänsi katseensa takaisin väkijoukkoon, jatkaen sen tarkkailua. ''Kerrohan mitä näet? Jokainen pienikin yksityiskohta ja paina ne mieleesi... Kun luulet olevasi valmis tule hakemaan minut tuolta.'' Jedimestari neuvoi padawaniaan ja viittasi lopuksi kädellään taaempana nurkassa olevaan pieneen miesjoukkoon, joka näytti olevan jonkinkaltaisen alkeellisen noppapelin lumoissa. Tämän jälkeen hän suuntasikin itse sinne liittyäkseen mukaan ja jätti oppilaansa ponnistelemaan tehtävänsä pariin, missä varmasti tulisi vierähtämään useampikin tovi.

Paripäivää siitä kun Zeraph ja Fae olivat nousseet Coruscantissa Dantooinea kohti suuntaavaan matkustaja-alukseen jedikaksikko istui aluksen kanttiinissa nauttimassa kevyttä ateriaa, odottaen kyytinsä laskeutuvan välipysähdykselle Dorinilla. Päivät olivat kuluneet iktoichin havainnointi kyvyn kehittämisen parissa, tämän tarkkaillessa kanssa matkustajiaan ja yrittäessä luoda havaintojensa perusteella profileja näille, tai tytön yrittäessä selvittää opettajansa esittämien silmänkääntötemppujen salaisuuden niitä seuraamalla. Pientä luuta imeskelevä farghul katseli ympärilleen ja nyökkäsi päätään erään suhteellisen hienosti pukeutuvan naisen suuntaan, käskien sanattomasti tytön kertoa mitä pystyi päättelemään tästä ulkonäön perusteella. Padawan oli kehittynyt huomattavasti parissa päivässä opettajansa iloksi, vaikka parissa päivässä useimpien matkustajien naamat varmasti alkoivat tulla jo tutuiksi.

Mestarin antaessa hyväksyntänsä hänen vastaukselleen ja kääntäessä sitten katseensa takaisin väenpaljouteen, iktotchi seurasi esimerkkiä ja kiinnitti itsekin taas huomionsa alhaalla kuljeskeleviin olentoihin. Seuraava tehtävä tuntui yllättävän laajalta äskeiseen verrattuna, mutta Fae oli kuitenkin valmis ottamaan haasteen vastaan.
"Selvä, teen parhaani", tyttö vakuutti ja keskittyi sitten väkijoukon katselemiseen, painaakseen yksityiskohdat mieleensä. Varsin pian iktotchi sai huomata ainakin sen, että joukosta löytyi aina niitä jotka ammattiesiintyjien tavoin kiinnittivät huomion itseensä ja varastivat koko shown rauhallisemmilta kanssamatkustajilta. Lisäksi yksityiskohdat olivat koko ajan liikkeessä osan olennoista poistuessa salista taikka jonkun ryhmän saapuessa sinne.

Seuraavat pari päivää kuluivatkin suureksi osaksi samankaltaisten harjoitusten parissa. Sen lisäksi, että huomasi itsekin kehittyvänsä vähitellen paremmaksi, Fae oli pistänyt merkille myös sen, että matkan ensimmäistä päivää seuraavat yöt hän oli levännyt huomattavasti paremmin kuin ennen jeditemppelistä lähtöä. Ensimmäisenä yönä hän oli herännyt vain kerran ja silloinkin vain nähtyään unta Remuksesta, toisena yönä hänen unensa taas olivat olleet täynnä päivän aikana tehtyjä harjoituksia.
Nyt Zeraphin nyökäyttäessä päätään heistä vähän matkan päässä istuvan naisen suuntaan, Fae kävi katseellaan tämän läpi, samalla kun lusikoi loput annoksestaan suuhunsa. Vasta nielaistuaan suunsa tyhjäksi, Fae viimein käänsi huomionsa takaisin Zeraphiin.
"Vaatteet ovat kallista merkkiä ja kynnet on lakattu niin tarkasti, että väittäisin hänen käyneen jossain aluksen liikkeistä hoidattamassa ne. Sama juttu hiusten ja meikin kanssa, joten rahaa taitaa olla käytössä paljon... Katse on kohdistunut kahden seinustalla istuvan ihmismiehen suuntaan ja toisessa etusormessa on hieman liian pieni sormus, joka on tainnut alunperin olla kuitenkin nimettömässä koska siinä näkyy rusketusraita. Epäilen, että hän taitaa hakea jännitystä syrjähypyn muodossa", Fae selosti merkille pistämänsä asiat. Mielessään tyttö myös epäili naisen rahojen olevan nimenomaan aviomieheltä peräisin, mutta koska tätä seikkaa ei mitenkään voinut päätellä ulkoisten yksityiskohtien perusteella, jätti iktotchi sen seikan sanomatta.

Tuolillaan keikkuva farghul kuunteli lähinnä vain puolella korvalla iktoichin vastausta, nyökytellen hivenen päätään hyväksyvästi. Tyttö oli pääosin oikeassa, vaikka Zeraph kyllä arveli naisen olevan aluksella enemmän töissä kuin pelkän huvin haussa. Tämä arvelu perustui naisen meikillä peiteltyyn kalpeuteen ja silmäpusseihin, sekä hieman pakotetun oliseen viekoittelevaan ilmeeseen. Rahan takia nainen kuitenkaan tuskin itseään myi, sillä tällä todellakin vaikutti olevan enemmän rahaa käytettävissään kuin tämän tason aluksen matkustajilta saattoi tienata, ainakin mitä tämän vilkuilemista miehistä saattoi päätellä. ''Hän myy itseään rahoittaakseen irtiottojaan mieheltään salaa.'' Imeskelemänsä luun muiden kaltaistensa joukkoon lautaselleen sylkäisevä Farll lisäsi tytön havaintoon katseltuaan naista vielä hetken aikaa, pannen merkille vielä tämän hivenen tärisevät kädet ja laajentuneet pupillit. ''Veikkaisin aviomiehen olevan melko hallitseva ja mustasukkaista sorttia, vaikkakaan ei kovin uskollinen itse.'' Kätensä niskan taakse asettava jedimestari lisäsi, miettien kerkeäisikö vielä käydä täyttämässä taskunsa jossain peliringissä, ennen kuin alus saapuisi määränpäähänsä. Vastaus tähän kuitenkin tuli melkein samantien, hyperajon vaimean tasaisen hurinan lakatessa ja mieshistön kuuluttaessa aluksen saapuessa Dorinille. ''Menehän hakemaan tavarasi. Tavataan tässä.'' Käsiään venyttävä mies ohjeisti tyttöä ja lakkasi keikkumasta tuolillaan, valmistautuen lähteäkseen hakemaan myös omat tavaransa tallelokerosta.