Crimson Eclipse RPG

Hyperavaruus pyörrettä ohjaamon lasin läpi tuijottava Warig nyökkäsi hivenen päätään vieressään istuvan naisen kertoessa ettei luultavasti pärjäisi yksin jedille. ''He ovat kieltämättä vaarallisia vastustajia, mutta silti vain normaaleja kuolevaisia siinä missä kukahyväänsä muukin. En ehkä voi kertoa omia taktiikoitamme ja erikoisvarusteitamme heitä vastaan, koska niin moni kansastani on kuollut niihin vaadittavan tiedon saamiseksi, mutta voin antaa siitähuolimatta pari hyvää neuvoa, mikäli koskaan kohtaat jedin.'' Palkkasoturi vastasi, miettien hetken aikaa mitä voisi kertoa ja jättää ratkaisun keksimisen silti Tinialle itselleen. ''Vaikka he pystyvätkin uskomattomiin asioihin, niin olen silti itse aina ajatellut heitä vain toisena hyvin varustautuneena soturina ja kenenkään varustus ei ole täydellinen. Jedien yleisimmiten käyttämä ase on valomiekka kuten vamaan tiedät ja he todellakin pystyvät torjumaan sädeaseiden ammuksia sillä, kuten olet saattanut kuulla kerrottavan. Mutta sillä aseella ei ole kiinteää terää kuten vibramiekoilla, eikä se leikkaa kuten normaalit teräaseet, vaan ennemminkin polttaa tiensä läpi... Eli kuten kaiken muunkin metsästämäsi kohdella keskity vastustajasi heikkouksiin ja niiden hyödyntämiseen häntä vastaan. Eikä jedien ylimielinen itsevarmuun ole heidän heikkouksistaan ainut.'' Vanhapalkkasoturi sanoi hivenen virnistäen, samalla kun vilkaisi sivusilmällä vierellään istuvaa nuorta naista.

Tiniasta itsestään alkoi tuntua, että pitempään keskustelu jatkui, sen paremmin hän alkoi jossain määrin ymmärtää, miksi Warig pyrki pitämään edelleen jonkinlaista salaperäisyyden verhoa yllään joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Tieto oli valtaa ja tällä alalla valta tarkoitti luonnollisesti sitä, että tietoa ei jaettu mahdollisen kilpailijan kanssa. Pari vihjettä weequay suostui kuitenkin antamaan ja näihin vihjeisiin Tinia oli oikeastaan varsin tyytyväinen, sillä ilman Warigia hän ei todennäköisesti olisi tullut lainkaan ajatellut valosapelien polttavaa ominaisuutta, vaikka jälkeenpäin ajatellen sen olisi pitänyt olla itsestään selvää, että polttavaan aseeseen mitä suurimmalla todennäköisyydellä toimisi vesi.
"Kiitos neuvoista, tulevat ehkä tarpeeseen tai sitten eivät", Tinia virnisti. Vaikka hän olikin lähes täysin varma, että oli päätellyt vihjeen tarkoituksen oikein, ei hän silti ollut suinpäin ryntäämässä testaamaan teoriansa toimivuutta käytännössä. Nainen oli sanomaisillaan vielä jotain, kun aluksen ohjauspaneelista kuului piippaus.
"Taidamme olla pian perillä", nainen sanoi vilkaistuaan yhtä näyttöruuduista, jonka alakulmassa vilisi numeroita, merkkinä siitä, että määränpää lähestyi. Seuraten ohjauspaneelin näytttöä, Tinia vei kätensä jo valmiiksi eräälle ohjauspöydässä olevalle kahvalle, ennen kuin hitaasti veti siitä ja hidasti aluksen kulkua. Lopulta alus saapui hyperavaruudesta ja Jussafet nelonen levittäytyi aluksen etuikkunoista heidän eteensä.
"Ei pahalla, mutta siinä on kyllä pirun ankean näköinen kivi...", Tinia mutisi, hieman päätään puistellen. Hän itse piti enemmän Teloksen kaltaisista paikoista, missä oli enemmän liikennettä ja sitä kautta usein myös huomattavasti enemmän viihdykettä.

''Ole hyvä vain...'' Apupilotin penkillä istuva weequa vastasi Tinian kiittäessä häntä jakamistaan tiedonmurusista, vaikka olisi varmaan päätynyt pudistamaan päätään pettyneenä, mikäli olisi tiennyt mihin lopputulokseen nainen oli tullut hänen vihjeensä suhteen. Toki tarpeeksi suuri vesimäärä toimisi useimpia valosapeleita vastaan, mutta joitain poikkeuksia kyllä oli ja muidenkin kanssa se käytännössä tarkoitti aseen upottamista veteen. ''Toivottavasti et todellakaan tule tarvitsemaan niitä tietoja.'' Mies lisäsi vielä, samalla kun aluksen ohjauspanelista kuului piippaus, joka kertoi heidän alkavan lähestyä määränpäätään. ''Selvä. Valmistaudu sammuttamaan aluksen moottorit ja odottamaan lisäohjeita heti kun olemme palannet normaali avaruuteen.'' Palkkasoturi ohjeisti pilottia, samalla kun itse alkoi säätää aluksen kommunikointi järjästelmän parissa. Tinian valmistautuessa tiputtamaan aluksensa normaaliin avaruuteen Warig asetti aluksen tietokoneen lähettämään henkilökohtaista tunnistekoodiaan, jottei heitä ammuttaisi atomeiksi heti kättelyssä. Samassa alus jo hidastikin ja karun näköinen asteroidien ympäröimä kiviplaneetta ilmestyi kaksikon kasvojen eteen. ''Ikäväkyllä kaikki mukavan näköiset ja hyvä sijaintiset oli jo varattu.'' Vanha palkkasoturi kerkesi vastata naisen kommenttiin planeetasta, ennen kuin aluksen sensorit alkoivat varoittaa kymmenien asteroidipilven kätkemien puolustus satelliittien lukitessa tähtäyksensä heihin. ''Emme juurikaan pidä vieraista.'' Kros kerkesi todeta kuivasti, ennen kuin aluksen radiosta kuului karkealla kurkkuäänellä yleiskieltä voimakkaasti murtava ääni, joka vaati heitä tunnistautumaan tai poistumaan alueelta välittömästi. Heti tämän kuultuaan weequa vastasi viestiin muutamalla mandalorian kielisellä sanalla, minkäseurauksena planeettaa ympäröivä puolustusjärjästelmä vaipui takaisin horrokseen. ''Suuntaa nuita suuria kiviä kohti.'' Mandaloriani ohjeisti vierellään olevaa ihmisnaista, osoittaen sormellaan parin ohjaamon lasin läpi näkyvän suuremman kiven suuntaan.

"Ei huolta. En ajatellut ruveta haastamaan jedejä kun minulle sopivampia keikkojakin löytyy" Tinia ennätti sanoa, mutta ei ehtinyt vastata Warigin kommenttiin viihtyisämpien planeettojen loppumisesta kun alus jo varoitti lukuisista heihin tähdätyistä puolustussatelliiteista. Vaikka tiesikin uuden tuttavansa varmasti tietävän mitä tehdä, ei ihmisnainen voinut olla vilkaisematta tämän suuntaan hieman hermostuneesti.
"Olisin minäkin vihainen jos minun kivelleni tultaisiin kutsumatta", nainen hymähti, ennen kuin aluksen radio heräsi eloon ja voimakkaasti murtaen puhuva ääni vaati tunnistautumista. Mitä ikinä Warig sanoikaan, ilmeisesti kelpasi vastaukseksi, sillä aluksen sensorit lopettivat varoitusviestin näyttämisen. Tinia tunnisti toki kielen mandaloriaksi, mutta hän kun pärjäsi enimmäkseen yleiskielellä, ei tuon kielen sanasto ollut koskaan tullut hänelle erityisen tutuksi.
"Selvä", nainen kuittasi ja kiihdytti sitten melko nopeasti kohti Warigin osoittamia kiviä. Sivustakatsojan silmiin vauhti saattoi näyttää vähän liiankin kovalta, kun otti huomioon ympärillä olevat asteroidit, mutta Tinia kuitenkin hallitsi aluksensa ja puikkelehti taitavasti asteroidien lomassa kohti isompia kiviä.

''Etkai vain pidä meitä ylisuojelevina kaiken lyhyen tuttavuutemme aikana kokemasi jälkeen?'' Warig kysyi hieman kulmiaan kohottaen, palaten Tinian radioviestiä edeltäneeseen kommenttiin joukkionsa toimminnasta. Vaikka palkkasoturin äänestä saattoi olla vaikea sanoa oliko tämä ollut tosissaan kysymyksensä kanssa, niin olise tarkoitettu lähinnä tunnelman keventäjäksi. Samalla hän seurasi kuinka Nightingale lähti kiihdyttämään nopeasti hänen osoittamaansa suuntaan Fellin varmassa ohjauksessa, joka tuntui hallitsevansa alustaan erinomaisesti. Vaikka nainen tuntui hallitsevankin alustaan täytyi vanhan sotaratsun myöntää itselleen että ei olisi lentänyt aivan yhtä huimapäisesti itse ainakaan enää asteroidipilvessä, vaikka kuinka olisi tuntenut käytössään olevan aluksen. Ikä oli tuonut hänelle tiettyä varovaisuutta, mikä sai aina varautumaan yllätyksiin ja välttämään turhia riskejä. ''Sieltä näköjään saattajamme jo saapuvatkin...'' Kros sanoi huomatessaan kaksi pientä nopeasti lähestyvää hävittäjää puikkelehtimassa heidäntavoin tyhjyydessä leijuvien järkäleiden keskellä, sujahtaen hetkenmyöhemmin rahtialuksn ohi ja kaartaen saman tämän perään. ''Voit laskeutua tuolle isoimmalle kivelle... Olemme kovertaneet sen ontoksi ja muuntaneet vartioasemaksi, missä on tarpeeksi tilaa alkuksellesi laskeutua.'' Warig jatkoi opastamista, osoittan isointa hänen aijemmin osoittamista kolmesta muita suuremmasta asteroidista.

"Hmmm... teitä tietenkin on täällä enemmän joten se vaikuttanee asioihin. Mitä taas minuun tulee niin nukun yöni oikein hyvin pelkästään lukitun oven takana ja aseistukseni käden ulottuvilla", Tinia virnisti, samalla taputtaen merkitsevästi varustevyötään, jolla mainittu aseistus parhaillaan roikkui. Se oli niitä muutamia tavallisen väen joukossa asumisen etuja myös. Planeetan puolustaminen oli jonkun muun kuin hänen murheensa, ainakin siihen asti, että joku keksisi maksaa hänelle puolustustoimiin osallistumisesta. Kun saattamaan tulleet hävittäjät sitten viimein tulivat kohti ja kävivät kääntymässä hänen aluksensa takana, Tinia hidasti aavistuksen verran. Toinen hävittäjistä asettuikin lopulta lentämään hänen edellään ja näyttämään suuntaa kuin varmuuden vuoksi. Isoimman asteroidin sitten lähestyessä, Tinian katse lopulta osuikin melko leveään halkeamaan, josta oli tarkoitus lentää sisään. Melkeinpä heti heidän sisäpuolelle päästyään, edellä lentävä hävittäjä näytti tien eräälle tyhjälle paikalle, johon nainen sitten ryhtyi laskemaan alustaan.
"Se tämän paikan hyväksi on sanottava, että olette kyllä nähneet vaivaa tämän eteen", Tinia totesi nyt jo hiven ihailua äänessään, antaessaan katseensa kiertää laskeutumisalueella, jolta lähti useita reittejä syvemmälle asteroidin sisäosiin. Nopealla vilkaisulla paikka vaikutti hyvin sokkeloiselta, mikä puolustuksen kannalta oli kyllä ehdoton plussa. Toisaalta taas hän kuitenkin toivoi, että matka ei jatkuisi turhan kauas aseman lisäosiin, sillä noille käytäville hän ei itse tahtonut eksyä.

Warig ei voinut olla naurahtamatta hieman kuullessaan Tinian nokkelan vastauksen, joka hänen korvaansa kuulosti kuitenkin melko märkäkorvaiselta tavalata ajatella, mutta ehkäpä tämä aikanaan oppisi. ''Meillä on vanha sanonta. Jos haluat rauhaa valmistaudu sotaan, enkä tiedä kenenkään sitä noudattaneen kuolleen vuoteeseensa.'' Palkkasoturi vastasi reidellään olevaa sädepistooliaan taputtavalle naiselle, ristien samalla kätensä rintansapäälle pieni ovela hymy karkeilla kasvoillaan. Hän oli nimittäin hyvinkin tietoinen siitä että lauseen loppuosan saattoi käsittää kahdella tapaa ja että molemmat niistä olivat hyvinkin paikkansa pitäviä, mutta sen miten asian käsitti oli aivan kuuliasta kiinni. Matkan jatkuttua suuren meteoriitin sisuksiin kätkeytyvän tukikohdan laskeutumis hengariin weepaqua ei voinut olla tuntematta pientä ylpeyttä naisen kehuessa mandalorianien aikaansaannoksia, vaikka tämän näkemä oli vain murtoasa palkkasoturi joukkion planeetalle luomasta tukikohdastaan. ''No meillä on ollut aikaa varustautua ja rakentaa tänne kaikenlaista.'' Mies sanoi noustessaan apupilotin istuimelta, lähtien klenkkaamaan laskeutumis rampin suuntaan sauva aseestaan tukea ottaen. ''Kuten sanoin tämä meteoriitti ei ole kuin yksinkertainen vartioasema. Varsinainen tukikohtamme sijaitsee planeetan pinnalla, mistä löytyy myös monia muita toiminnallemme tärkeitä tuotantolaitoksia.'' Vanhasoturi kertoi astellessaan aluksen käytävää pitkin, samalla kun muutamia asemaa vartioivista mandalorianeista ja näiden apuna olevista taistelu droideista kerääntyi aluksen ympärille ottamaan tulijat vastaan.

"Hmm... tuossahan on ideaa. Voisinkin valmistautua sotaan asentamalla ovelleni jotain kivaa ja liiketunnistimella toimivaa", Tinia vitsaili, vaikka kieltämättä sanonnassa taisi olla todella perääkin. Mitä paremmin järjestetty puolustus ja mitä huomaamattomampi tukikohta, sen epätodennäköisempää oli tulla tapetuksi nukkuessaan ja näissä kahdessa Warig kumppaneineen oli tainnut onnistua erinomaisesti. Mitä tuli Tinian käytössä olevaan asuntoon, puolustuksessa epäilemättä oli vakavsti puhuen parantamisen varaa, mutta huomaamattomuus puoli oli kuitenkin kunnossa. Nainen oli kuin kuka tahansa yksin asuva Teloksen kansalainen, joten tähän harvemmin kiinnitettiin huomiota, ellei sitten nimenomaan tiennyt naista palkkionmetästäjäksi.
"Se tekee tästä vain entistäkin vaikuttavampaa. Luulin, että näin monta eri laitosta sisältävän paikan rakentamisen luulisi olevan edelleen kesken tai jotain...", Tinia totesi kävellessään Warigin perässä ulos aluksenohjaamosta ja pysähtyi sitten laskeutumisrampin luona painamaan nappia joka sai rampin sihahtamaan auki ja laskeutumaan lattiaan. Naisen sitten lähtiessä kävelemään ramppia pitkin alas, Tinia huomasi heitä vastassa olevien mandalorianien näyttävän epäluuloisilta mittaillessaan häntä katseillaan. Warigin läsnäolo esti näitä kuitenkin onneksi vetämästä aseitaan esiin.

Warig naurahti jälleen kerran hivenen kuullessaan Tinian suunnitelman parantaa asuntonsa turvallisuutta liiketunnistimin, mikä olisi varmasti parempi kuin ei mitään. ''Voin myydä sinulle edulliseen hintaan luotettavan ja tehokkaan salamurhadroidin valvomaan untasi... Soveltuu myös muihin tarkoituksiin.'' Vanha sotaratsu vastasi hieman silmää iskien, samalla kun odotti palkkionmetsästäjän laskevan aluksensa laskeutumisrampin. Sen lopulta laskeuduttua Kros asteli alas ramppia ja viittasi aluksen ympärille kerääntyneitä miehiään hajaantumaan takaisin tehtäviensä pariin, lukuunottamatta yhtä droidia jonka viittasi luokseen. ''Katso että aluksen varastot täydennetään ja tankataan.'' Hän komensi droidia, ennen kuin lähetti sen suorittamaan saamaansa määräyksiä ja kääntyi takaisin mandalorien työn tuloksia ihmettelevän naisen puoleen. ''Meillä on ollut paljon aikaa ja vuosien varrella meille on kasaantunut aikalailla erillaisia droideja avuksi... Emme me pelkän rutiinin takia tätä kiveä niin tarkkaan vahdi.'' Weequay vastasi naisen ihmettelyyn, arvellen että tämä ymmärtäisi nyt paremmin arvottoman oloisen planeetan tiukkoja turvatoimia.

Warigin tarjotessa hänen käyttöönsä salamurhadroidia, ihmisnaiselta pääsi huvittunutu naurahdus, sillä aavisti varsin hyvin mitä nämä muut tarkoitukset saattoivat olla. Toisinaan tuntui, että miespuoliset olennot lajista riippumatta, ajattelivat samansuuntaisesti.
"Kiitos vain tarjouksesta, mutta taidan jättää väliin. Muihin tarkoituksiin minulla on enemmän kuin riittävästi välineitä", Tinia virnuili, heidän päästessään Warigin juurelle ja paikalle kerääntyneiden lähtiessä takaisin tehtäviinsä yhtä droidia lukuun ottamatta, joka sai ohjeistukseksi täyttää aluksen varastot, sikäli kuin jotain puuttui.
"Tämän näkeminen kieltämättä auttaa ymmärtämään sitä vainoharhaista puoltasi. Minua ainakin vituttais jos olisin sinä ja menettäisin tällaisen paikan", Tinia totesi, tiedostaen kuitenkin varsin hyvin, että vitutus olisi varsin lievä ilmaisu siinä tilanteessa jos joku todella pääsisi iskemään tällaisen paikan palasiksi. Erityisen ihailevasti nainen pisti merkille siellä täällä ympäriinsä lentelevät valvontadroidit, jotka toimittivat valvontakameroiden virkaa ja lähettivät kameroistaan jatkuvasti kuvaa jossain päin asteroidia sijaitsevaan valvomoon. Muutama näistä näytti olevan jopa uusinta mallia, jollaisia Tiniakin oli miettinyt hankittavaksi Teloksella toimivaan baariinsa.

Kuullessaan Tinian vastauksen tarjoukseen myydä salamurhadroidi edulliseen hintaan Warig ei ollut aivan varma oliko nainen ymmärtänyt hänen lauseena oikein, sillä ainakin palkkasoturin mielestä tämän vastauksen sävyssä oli jokin vinossa. Jollaintapaa Kros arveli vain ylitulkitsevansa asiaa ja naisen vain vitseilleen, minkätakia hän muotoili jonkinlaisen hymyn kaltaisen ilmaan kasvoilleen. ''No jos muutat mielesi niin tiedät kenen puoleen kääntyä.'' Palkkasoturi vastasi ja kohotti toisen kätensä yhtä hengarista lähtevää tunnelia kohti. ''Mutta nyt muistelisin meidän sopineen jotain ateriasta... Ruoka ei ole ehkä kovinkaan maukasta, mutta varmasti vähemmän haitallista terveydelle, kuin se jonka jouduit jättämään väliin.'' Warig sanoi tietäen hyvin ettei ruokahuollosta vastaavien droidien valmistama ruoka ollut kovinkaan hyvin maustettua, mutta ravitsevaa kylläkin. Tämän sanottuaan hän lähti johdattamaan vierastaan asteroidi tukikohdan kanttiinia kohti. Kuitenkin ennen kuin kaksikko kerkesi poistua hengarista harppoi haarniskaan pukeutunut soturi heidän luokseen ja kohotti kätensä tervehdykseen. ''Cabure. Kapteeni pyytää teitä liittymään seuraansa. Saimme jälleen yhden niistä viesteistä.'' Haarniskoitu mies sanoi heti tervehdittyään Warigille, saaden tämän ilmeen muuttumaan synkemmäksi, heti miehen kerrottua Mand'aloriksi itseään kutsuvan miehen yritettyä jälleen ottaa heihin yhteyttä. Vanhan miehen mielestä kyseinen henkilö ei ollut piraattia kummempi sodanlietsoja, joka ei ansainnut ottamaansa titteliä. Siitä huolimatta tämä tuntui onnistuneen haalimaan huomattavan kokoisen joukon varsinkin nuoria mandalorialaisia puolelleen. ''Selvä. Saata vieraani kanttiiniin ja katso että hän saa syödäkseen... Valitettavasti velvollisuudet kutsuvat. Oli mukava tutustua Tinia.'' Weequa vastasi ensin alaiselleen, kääntyen sitten uuden tuttavuutensa puoleen ja ojensi kätensä tälle. Tämän jälkeen hän poistui nopeasti nilkuttaen paikalta, suunnaten aseman komentajan tiloihin, missä odottaisi kokous palkkasoturijoukkion johtajien kanssa.

"Ei maulla niin väliä. Mausteita saa aina tarpeen mukaan lisättyä itse", Tinia hymähti, tietäen, että jokaisessa itseään kunnioittavassa keittiössä olisi kyllä vähintään suolaa saatavilla jos ei muuta. Ennen kuin he ehtivät päästä kuitenkaan hangaarista, Tinia kiinnitti huomiota soturiin, joka tuli tuomaan viestiä Warigille. Naisen uteliaisuus kohotti hieman päätään, hänen kuullessaan mitä seuraan lyöttäytynyt mies sanoi, mutta tietäen hyvin, ettei asia oikeastaan hänelle edes kuulunut, nainen piti uteliaisuutensa aisoissa.
"Ilo on minun puolellani. Jätän yhteystietoni jollekulle siltä varalta, että tarvitset kuskia toistekin", Tinia vastasi weequayn sanoihin, samalla kun tarttui hetkeksi ojennettuun käteen. Warigin sitten lähtiessä jatkamaan matkaansa kohti kokousta, Tinia puolestaan lähti seuraamaan seuraansa jäänyttä miestä aseman kanttiiniin. Tuntia myöhemmin, saatuaan vatsansa täyteen ja jätettyään yhteystietonsa seuralaisensa kuljetettaviksi, nanen poistui alukselleen, aloittaakseen kotimatkan Telokselle.