Crimson Eclipse RPG

Zeraphin onnistuessa vaivattoman näköisesti siirtymään hyökkäyksen tieltä, alkoi Faekin ymmärtää, ettei ehkä sittenkään ollut niin hyvä idea ryhtyä heti turvautumaan heikompaan käteen. Toisaalta aina voisi tarpeen vaatiessa vaihtaa mieken toiseen käteen ja tällä hetkellä vaikutti siltä, että ei kestäisi kovinkaan kauan kun hän tämän tekisi. Zeraphin puolestaan huomauttaessa suorasta hyökkäyksestä ja harhautuksen puutteesta, Fae painoi neuvon mieleensä, mutta ei kuitenkaan keskeyttänyt harjoitustaistelua pysähtymällä kuuntelemaan kuten ehkä olisi ollut kohteliasta. Hänen vaistonsa sanoi, että farghul ei välttämättä olisi katsonut moista hyvällä. Sen sijaan tyttö lennätti jedimestarin takana lattialla lojuvan tiilen kohti tämän selkää Voiman avulla.
"Olen toki. Vaan käytännön tilanteita ei paljon ole tullut vastaan." Fae vastasi, samalla lennättäen takavasemmalta vielä toisenkin tiilen, ennen kuin lähti itse jälleen lähestymään Zeraphia.

Valmiusasennossa seisova Zeraph olisi varmasti ollut helppo maalitaulu Faen yllätys hyökkäykselle, ellei tällä olisi ollut voimaa apunaan. Tiilien kohotessa lattiasta farghulin niskakarvat nousivat pystyyn ja kuva tiilistä välähti hänen mielessään, mikä sai vaistoihinsa luottavan taistelian pyörähtämään nopeasti eteenpäin. Ilmanhalki lentäneet tiilet menivät vain täpärästi ohi vastustajansa vasemmalle puolelle kuperkeikalla pyörähtävästä jadimestarista, joka sinkosi toisessa kädessään olleen valomiekkansa oppilaansa jalkoja kohti ja loikkasi itse perään. Nopea oppimaan... Vaikka hieman mielikuvitukseton yritys... Ilmassa oleva Farll ajatteli hymyillen ja iskien samalla alapuolellaan olevan tytön olkapäätä kohti nopeasti, ennen kuin laskeutui tämän vasemmalle puolelle ja aloitti nopean iskujen sarjan. Lähinnä pelkkää rannettaan hyökätessään liikuttava Zeraph ei pyrkinyt iskuillaan lopettamaan taistelua, vaan pakottamaan oppilaansa puolustautumaan parhaansa mukaan, samalla kun ajoi tätä vähänmatkan päässä olevaa seinää kohti ja vetäisi aijemmin heittämänsä miekan takaisin toiseen käteensä voiman avulla. ''Vieläkö luulet pystyväsi käyttämään nuita tiiliä?'' Nyt molemmilla miekoillaan aseistautunut jedimestari kysyi haastavaan sävyyn ja pommittaen Baelia nopeilla iskuillaan, pyrkien pakottamaan tämän liikkumaan aina vain enemmän energiaa kuluttuaen.

Fae ei antanut Zeraphin väistön haitata, sillä jo tämä lyhyt taistelu oli osoittanut messtarin olevan ihan eri tasolla häneen verrattuna. Väistöä seuraava valosapelin heittäminen tuli pienoisena yllätyksenä, Faella itsellään kun ei ollut tapana päästää irti omista miekoistaan kesken taistelun. Iktotchin onnistui kuitenkin välttää isommat vahingot hyppäämällä Voiman avustamana ilmaan. Tässä vaiheessa taistelua, laskeutuessaan alas, Fae katsoi viimein aiheelliseksi vaihtaa miekan parempaan käteensä, sillä arveli ettei millään voisi selvitä seuraavasta yhteenotosta heikommalla. Ratkaisu osoittautui oikeaksi, sillä Zeraph olikin pian jo päässyt lähietäisyydelle, iskien miekoillaan nopeassa tahdissa häntä kohti. Parhaansa mukaan tyttö kuitenkin pyrki käyttämään telepaattisia kykyjään ja sen avulla ennakoimaan mistä suunnasta iskut tulivat. Yhden miekan kanssa tytön onnistuikin välttää ottamasta osumia, mutta kun Zeraph pian kutsui käteensä aiemmin hänen jalkojaan kohti heitetyn sapelin, muuttui puolustaminen heti huomattavasti vaikeammaksi ja Fae tajusi joutuvansa perääntymään lähemmäs seinää, minne Zeraph näytti häntä olevan ajamassa.
"Tietenkin pystyn, eri asia onko se järkevää tässä tilanteessa kun osaat nyt olla varuillasi", Fae virnisti hieman, samalla kun mietti miten oikein olisi parasta toimia. Tätä menoa hän päätyisi selkä seinää vasten.

Mikäli mahdollista niin Zeraph virnisti vielä leveämmin Faen vastauksen kuulleessaan, sillä tyttö tuntui ymmärtävän ettei sama temppu luultavasti onnistuisi toisellakaan kertaa. Toisaalta tältä alkoi loppua vaihtoehdot ja aika keksiä jotain uutta, sillä tytön takana oleva seinä lähestyi ja tämä alkoi menettää tilaa kiihtyvällä tahdilla. ''Lyökö tyhjää? Näinkö sinulle ja mestarillesikin kävi?'' Jedimestari sanoi yllättävän pilkalliseen sävyyn, pyrkien lisäämään harjoitteluun jälleen uuden tason, mikä ei ollut välttämättä niin tuttu padawanille. Farll oli sen sijaan oppinut jo kauvan sitten miten vahva ase pelkät sanat saattoivat olla, saatisitten mitenpaljon voimakkaampia niistä tuli jos niitä ruokki vielä voimalla. ''Ahdistettiinko sinut nurkkaan silloinkin kun jäitte vangiksi? Vai etkö vain kyennyt kantamaan omaa painoasi?'' Pilkallisesti puhuva Zeraph jatkoi Faen ahdistelemista iskujensa lisäksi myös sanoillaan, lisäten niiden vaikuttavuutta voiman avulla. Mikäli tytöllä oli pieniäkään ristiriitoja tai epäilyksiä mestarinsa kuolemaan liittyen niin jedimestari aikoi kaivaa ne esiin, sillä hänen mielestään tällaiset asiat oli parempi käsitellä nopeasti ja kunnolla. Useimmat mestareista eivät varmasti hyväksyisi tätä tapaa toimia ja nekin jotka hyväksyisivät, tekisivät niin vain koska luottaisivat siihen että farghul tiesi mitä teki. Epäilysten ruokkimisessa oli tietysti omat riskinsä, mutta niin oli myös jos niiden antoi jäädä vainoamaan ja kasvamaan.

Seinän yhä vain lähestyessä, Fae päätyi lopulta ensimmäiseen ideaan, joka hänen mieleensä kohosi ja Voiman avustamana tyttö teki jälleen hypyn ilmaan, pyrkien pääsemään voltilla Zeraphin yli ja tämän toiselle puolelle, missä hänellä olisi jälleen enemmän tilaa. Lisätäkseen hyppynsä onnistumisen mahdollisuuksia, Fae myös pyrki saamaan valosapelinsa kärjellä osuman kohti Zeraphin olkapäätä, siinä toivossa, että mestari keskittyisi ennemmin kohti tulevaan iskuun kuin itse hyppyyn. laskeutuessaan kuitenkin lopulta alas, iktotchi oli horjahtaa kumoon, sillä Zeraphin sanallinen hyökkäys tuli täytenä yllätyksenä, kuin läimäytys päin kasvoja. Hetken ajan Fae joutui keräämään kaaokseen ajautuneita ajatuksiaan ennen kuin sai minkäänlaista vastausta muodostettua.
"Me onnistuimme taistelemaan tiemme rakennuksen aulaan asti kun yritimme päästä pois", iktotchi sanoi lopulta hetken hiljaisuuden jälkeen, koettaen hillitä itseään edes sen verran, ettei olisi romahtanut kesken taistelun.
"Olimme melkein ovella kun ne räjäyttivät katon niskaamme ja.... jouduimme väistämään eri suuntiin. Mestari olisi voinut jatkaa matkaansa ulos, mutta jäi sen sijaan varmistamaan etten jää jälkeen ja siinä kohtaa Daanit alkoivat pääsivät niskan päälle", iktotchi sanoi, eläen mielessään taas uudelleen tuon hetken. Olisiko mestari voinut olla elossa jos hän olisi väistänyt samaan suuntaan kuin tämäkin? Kysymys ei ollut jättänyt häntä rauhaan sen jälkeen kun hän oli tajunnut mestari Nerashan kuolleen hänen viereensä.

Zeraphin ahdistama Fae loikkasi ilmaan vastustajansa harmiksi hieman ennen kuin törmäsi takanaan olleeseen seinään, yrittäen samalla melko epätoivoista huitaisua jedimestarin olkapäätä kohti. Harmistuneena tytön valitselemasta ratkaisusta mies pyörähti jälleen liukkaasti kuin ankerias hyökkäyksen tieltä, samalla kun ohjasi sen suorittaneen miekan terän omallaan hiemanetäämmäs itsestään. Useimmiten Farll olisi rankaissut oppilasta huonosta valinnasta joko paiskomalla tätä ympäriinsä voiman avulla, tai antamalla tälle pari kunnon palovammaa heittämällä miekkansa tämän perään. Tälläkertaa hän kuitenkin päätyi antamaan oppilaansa selvitä ilman rangaistusta, sillä tämä näytti saaneen jo muuteenkin melkoisen tällin, mikäli tämän kömpelöstä laskeutumisesta saattoi päätellä mitään. ''Olet heikko ja tiedät sen itsekkin... Myös mestarisikin tiesi sen ja siksi hän on nyt kuollut... Siksi hän ei luottanut siihen että selviäisit yksin...'' Faea kohti vaanivan pedon lailla hitaasti ja tätä kierrellen asteleva Zeraph jatkoi sanallista hiillostamista, tietäen kokemuksesta että tyttö luultavastikkin piti itseään syyllisenä mestarinsa kuolemaan. Sanoistaan huolimatta fargul tiesi kuitenkin ettei tyttöä voinut syyttää vangiksi jäämisestä, tai mestarinsa kuolemasta. Jos häneltä kysyttiin Nerasha oli tehnyt tehnyt virheen jo siinävaiheessa kun yritti taistella tiensä ulos, riskeeraten turhaan oman ja oppilaansa hengen. Viimeistään katon romahdettua ja kaksikon tultua erotetuksi tämän olisi pitänyt joko ymmärtää lopettaa, tai perääntyä ja luottaa oppilaansa kykyihin.

Kharenia oli ollut pitkään hiljaa omassa rauhassaan. Meditaatiossa oraakkeli oli nähnyt taas lukuisia painajaisiaan, jotka jo teemoiltaan olivat tuttuja. Kharenia ei tosin ollut jättänyt huomiotta Zeraphin harjoitusta. Nopea ponnistus ja Kharenia liisi huoneen poikki laskeutuen Zeraphin ja Faen väliin. "Etköhän ole jo sanonut tarpeeksi." Kharenia sanoi katsoen alaspäin Zeraphia. Kharenia ymmärsi mikä Zeraphin ajatus ehkä oli, mutta hän ei voinut millään tavalla hyväksyä tätä Faen mielen moukarointia. Kharenia näytti taas pitävän rohkeaa julkisivua ja sen näki helposti että tämä pidättyi tuossa tilanteessa vain siksi että tämä tunsi sen välttämättömäksi. Jos hän ei puolustaisi Faeta niin ketä sitten?

Fae ei tiennyt miten vastata Zeraphille ja niinpä tyttö käänsi katuvan näköisenä katseensa pois Zeraphin kasvoista, huolimatta edelleen kesken olevasta harjoitustaistelusta. Sillä hetkellä Faesta tuntui, että hän olisi antanut mitä tahansa voidakseen tehdä toisin kaiken mikä olisi voinut muuttaa noiden tapahtumien lopputulosta. Toista mahdollisuutta ei kuitenkaan voinut saada, joten hänen ei auttanut kuin hyväksytä Zeraphin sanat ja ajatukset joita ne hänessä herättivät. Jos hän oli heikko, oliko hänestä sittenkään jediksi? Pitäisikö pyytää neuvostoa sittenkin unohtamaan uuden mestarin etsintä ja pyytää neuvostoa lähettämään hänet työvoimaksi toiselle planeetalle, nuorempien lasten mukana?
Faen ajatukset katkesivat, kun toistaiseksi sivummalla meditoinut Kharenia yllättäen tuli hänen ja Zeraphin väliin. Kykenemättä vieläkään sanomaan mitään, Fae ei voinut kuin katsoa s’kytriä kiitollisena väliin tulemisesta.

Faea kohti asteleva Zeraph oli varma että polvilleen vajonnut tyttö oli enää pientä tönäisyä vaille, mutta ennen kuin hän kerkesi suorittaa sitä puuttui sivummalla meditoimassa ollut Kharenia tilanteeseen ja esti häntä toteuttamasta aijettaan. Jedimestari katsoi pettynyt ilme kasvoillaan siivilleen nousutta ja itseluottamuksensa yllättäen taas löytänyttä naista, harkiten hetken että olisi paiskonut tätä voimalla ympäriisä asioihin puuttumisen takia. Hetken harkittuaan farghul kuitenkin sammutti valomiekkansa ja ripusti ne takaisin vyölleen, katsoen vielä nopeasti kumpaakin naista, ennen kuin lähti astelemaan poispäin. ''Pidä hyvänäsi, mutta muista että hänen täytyy päästä nuiden epäluulojensa yli ja mitä nopeammin se tapahtuu sitä parempi. Mitä syvemmälle hautaat nuo tunteesi pääsemättä niistä yli niin sitä vahvemman aseen sitä käyttämään kykenevälle vihollisellesi annat.'' Farll sanoi astellessaan ulospäin harjoittelutilasta, vilkaisten vielä ovella taakseen jättämän kaksikon suuntaan ja hävisi sitten temppelin iltaan hiljentyville käytäville.

"Hänellä on aikaa käsitellä asia ilman traumoja." Kharenia sanoi Zeraphille tämän poistumis puheen jälkeen lopulta tämän ryhdin laskien pois Kharenian taas romahtaen normaaliin tilaansa. "Sinulla on aikaa miettiä asioita. Sinulla ei ole mikään kiire." Kharenia sanoi kääntyen Faen suuntaan ottaen tämän halaukseen rauhoittaakseen selvästi shokissa olevan nuoren. "Meidän matkamme on rankka. Galaksi koettelee rajojamme ja me ylitämme ne. Siksi me olemme Jedejä. Siksi me pystymme suojelemaan Galaksia." Kharenia sanoi rauhoittavasti muistaen Umandin sanoja Kharenialle, kun tämä oli painajaisten takia herännyt huutaen ja itkien pienenä lapsena.

Zeraphin päättäessä jättää taistelun tähän ja poistua paikalta, Fae ei kääntynyt katsomaan tämän perään, joskin kuuli kyllä erinomaisesti sanat jotka hänelle oli suunnattu. Hän käsitti toki itsekin miksi hänen piti käsitellä mielessään pyörivät asiat, mutta hän halusi tehdä sen omaan tahtiinsa ja omassa rauhassaan. Kun Kharenia lopulta otti hänet halaukseensa, Fae painoi helpottuneena otsansa s'kytriä vasten ja sulki silmänsä, keskittyen hetken ajan vain omaan hengitykseensä ja Kharenian sanoihin.
"Kiitos mestari Kharenia", iktotchi sanoi lopulta, hänen tuntiessaan itsensä taas rauhallisemmaksi.