Crimson Eclipse RPG

"Tapahtuu", Tinia kuittasi ja ohjasikin sitten Warigin neuvon mukaisesti aluksen kohti alusta joka oli saanut osumaa Warigin tulituksen aikana. Aluksen pilotti ilmeisesti tajusi nopeasti mitä palkkasotureilla oli mielessään, sillä alus yritti kiihdyttää Tinian tavoittamattomiin. Daanien huonokuntoisemmasta aluksesta ei kuitenkaan ollut vastusta Nightingalelle, jonka huoltamisesta Tinia oli huolehtinut kuin alus olisi ollut osa häntä itseään. Naisen onnistui aluksen pakoyrityksestä huolimatta kiihdyttää lopulta sen lähistölle, jolloin toinen alus joutui katkaisemaan tulen, ollakseen osumatta toiseen alukseen.
"30 sekuntia", Tinia ilmoitti seuratessaan hallintapaneelissa koko ajan pienempään lukuun siirtyvää laskuria. Vaikka tuo sekuntimäärä olikin loppujen lopuksi lyhyt aika odottaa, Tiniasta se tuntui nyt ikuisuudelta, sillä puolessakin minuutissa voisi tapahtua vielä vaikka ja mitä.

Toisin kuin perästä tulevat daanit Warig ei säästellyt tippaakaan tulittaessaan lamautettua tykkivenettä, pommittaen sen moottoreita ionikanuunoilla ja varmistaen ettei alus olisi menossa minnekkään. Samalla hän tulitti aluksen katolla olevalla tykkiparilla perässä tulevaa alusta kohti, pyrkien varmistamaan ettei se pääsisi liian lähelle yrittääkseen mitään typerää. Palkkasoturi tiesi daanien erikoisjoukkojen olevan valmiita menemään äärimmäisyyksiin tehtävänsä takia, minkä rakia ei olisi ollut mikään yllätys jos nämä päättäisivät yrittää tuhota Tinian aluksen törmäämällä siihen. ''Valmistaudu jyrkkään väistöön...'' Vuosien aikana lähes jedien tasoisen kyvyn vaistota vaaran kehittänyt Kros sanoi ohjaimissa olevalle naiselle, tuntien tietyn laiset häiritsevät väreet kulkevan selässään. Vaikka perässä tuleva alus ei luultavasti saavuttaisi heitä tarpeeksi ajoissa, niin silti jokin ei nyt ollut kohdallaan ja sen olisi pitänyt olla täysin selvää kokeneelle weequaylle. ''Itsetuho...'' Vastustajiensa äärimmäisyyksiin menevän fanaattisuuden tunteva mies mutisi itsekseen nähdessään nopeasti edessä lähestyvän daani aluksen, muistaen nähneensä monesti tuhoontuomittujen alusten syöksyvän päin vihollista Melida/Daanilla ollessaan, pyrkien aiheuttamaan mahdollisimman paljon tuhoa kyytiinsä lastatuilla räjähteillä törmäyksen seurauksena. ''Käänny!'' Warig huudahti yllättäen tultuaan varmaksi siitä mitä vaisto yritti sanoa hänelle ja lähes samalla hetkellä enää vähänmatkan päässä ollut daani alus räjähti hirvittävällä voimalla, levittäen runkonsa osista muodostuneita sirpaleilta ympärilleen.

Tinia vilkaisi jälleen hieman epäilevästi silmäkulmastaan Warigia, mutta koska tämän tähänkinastiset neuvot olivat osoittautuneet hyödyllisiksi, katsoi nainen parhaaksi tehdä kuten Warig kehotti. Valmistautuen siis väistöön, nainen piti toistaiseksi aluksensa vielä daanien toisen aluksen lähettyvillä kuten tähänkin asti. Kun daanien alus sitten alkoi lähestyä suoraan edestäpäin, alkoi Tiniakin aavistella pahaa. Hänellä ei ehkä ollut läheskään niin paljon kokemusta, kuin itseään reilusti vanhemmalla weequaylla, mutta Tinia luotti siihen, että tunnisti ongelmat sellaisiin törmätessään. Niinpä Warigin kääntymiskäskyn kajahtaessa aluksen ohjaamossa, Tinia oli jo kääntänyt aluksen kaartamaan rajusti vasemmalle ja kiihdyttämään kauemmas niin nopeasti kuin suinkin. Toisen käden pidellessä ohjaimista, tonen naputteli tottuneesti aluksen tietokonetta, mistä Tinia ohjasi aluksen peräpuolen suojiin niin paljon tehoja kuin vain uskalsi. Vaikka aluksen kuljettama räjähdelasti oli saanut aluksen hajoamaan varsin pieniin osiin, Tinia tiesi kokemuksesta, että pienikin osa saattoi aiheuttaa suunnatonta tuhoa. Naisen tekemä ratkaisu osoittautuikin lopulta hyväksi, kun aluksen osien saattoi melkeinpä kuulla kimpoavan suojista poispäin.
Vasta räjähdyksen aiheuttaman romusateen laannuttua, Tinia uskaltautui taas vilkaisemaan oliko tietokone saanut laskentansa valmiiksi. Naisen helpotukseksi sopiva reitti oli saatu laskettua, joten tuhlaamatta aikaa, Tinia painoi jälleen yhtä ohjauspaneelin näppäimistä. Hetkessä ohjaamon ikkunasta näkyvät tähdet alkoivat muuttua pitkiksi valojuoviksi ja pian alus olikin singahtanut pois paikalta, jättäen jäljelle jääneet daanit jälkeensä.

Asetettuaan aluksen kulkemaan automaattiohjauksella perille asti, Tinia viimein rentoutui, päästäen hiljaisen helpotuksen huokauksen ilmoille.
"Olet ilmeisesti törmännyt samanlaisiin itsetuhotempauksiin aiemminkin vai mistä oikein arvasit odottaa sitä...?", nainen kysäisi uteliaisuuttaan ja käänsi sitten siitä katseensa Warigin jalkaan, joka edelleen hieman savusi otettuaan osumaa aikaisemmin.
"Jos haluat voin katsoa olisiko minulla jotain mitä voisi käyttää varaosina tuohon", Tinia lisäsi ja osoitti Warigin jalan suuntaan. Vaikka kyseessä näyttikin olevan keinoraaja ja kipua tuskin näinollen tuntuisi, olisihan jalka silti hyvä huoltaa kuntoon jos vain sopivia osia löytyisi.

Warig oli kokenut elämänsä aikana kaikenlaista ja luuli jo nähneensä melkein kaiken, mutta siitä huolimatta tämä tunsi pienen muljahduksen sisällään Tinian onnistuessa kääntämään aluksensa pois räjähtävän tykkiveneen luota. Liike oli niin nopea ja jyrkkä että vanha palkkasoturi ei olisi uskonut tämän muunnellun rahtialuksen pystyvän moiseen manovääriin, mikä olisi ihan hyvä suoritus useimmilta pienemmilläkin aluksilla. Se oli temppu... Mies ajatteli aluksen kiihdyttäessä poispäin räjähdyksestä lentävästä romusta, mikä näissä olosuhteissa oli jopa vaarallisempaa kuin räjähdys itse. Pian Nightingalen runkoa moukaroikin erinäisen metalliromun muodostama pilvi, josta suurin osa kuitenkin pysähtyi aluksen kilpiin ja loput harmittomasti sen runkoon. Taisimme selvitä... Weequaya ajatteli lysähtäessään apupilotin istuimen selkämystä vasten ja huokaisten raskaasti. ''Taidan alkaa olla liian vanha tähän touhuun.'' Kros naurahti kuivasti ja katseli kuinka ohjaamon ikkunasta näkyvät tähdet alkoivat muuttua pitkulaisiksi viiruiksi, Tinian siirtäessä aluksensa hyperavaruuteen.

''Kuten taisin aijemmin sanoa olen työskennellyt nuiden fanaatikkojen kanssa ja nähnyt heidän toimivan juuri tuollatavalla kun muita keinoja ei enää ole... Kutsuvat sitä viimeiseksi palvelukseksi.'' Omassa tuolissaan istuva Warig vastasi Tinian kysymykseen siitä miten hän oli osannut odottaa itsetuhoa lamaututetulta alukselta, mikä ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta kun hän oli saanut todistaa tuon tempun daanien toimesta. ''He taistelevat aina viimeiseen asti ja koittavat viedä hengen keinolla millä hyväänsä vielä yhdeltä viholliselta.'' Palkkasoturi lisäsi ajatellen hetken aikaa mitenpaljon nämä muistuttivat päättäväisesti häntä itseään nuorempana, vaikka olivatkin loputtoman sotansa sokaisemia. Jollain tapaa hän joutui jopa myöntämään itselleen arvostavansa Daanien päättäväisyyttä, vaikka halveksikin näiden loputonta verenjanoa ja piti sitä soturille sopimattomana. Toisaalta ei hän kyllä ollut joutunutkaan kasvamaan ja varttumaan keskellä jatkuvaa sotaa, vaikka oli kyllä kulkenut ase kädessä siitä asti kun oli oppinut kävelemään. ''Tämä vai? Antaa olla... Taidan vaihtaa kevyempään ja hieman hiljaisempaan malliin.'' Hetkeksi ajatuksiinsa vaipunut Kros vastasi seuralaisensa kysymykseen koskien savuavaa jalkaansa, jonka joku onnenkantamoinen oli onnistunut saada oikosulkuun. Hän uskoi kuitenkin jalan kelpaavan tämmöissenään matkan loppuun asti, minkä jälkeen se saisi tehdä tilaa paremmin hiippailuun sopivalle kevyemmälle versiolle. Vaikka Warig enää harvoi oli aivan etulinjassa hiippailemassa niin piti hän mielellään varustuksensa siinä kunnossa että se kykeni mukautumaan muuttuviin tilanteisiin, mihin nämä jalat eivät olleet kyenneet avaruusaseman ilmastointikäytävässä hiippailtaessa.

Tinia kuunteli kiinnostuneena Warigin vastauksen ja vastaisuuden varalle päätti painaa nämä tiedot daanien toimintatavoista mieleensä. Ja ennen kaikkea pysyä jatkossakin kaukana daanien tarjoamista keikoista, sikäli kuin niitä edes tulisi. Ehkäpä varmuuden vuoksi oli parempi asettaa melidatkin hänen porttikieltolistalleen ja antaa paskiaisten vain pommittaa toisensa sukupuuttoon tai jotain.
"Noh, omapahan on jalkasi", Tinia totesi miehen vähätellessä jalkaan tullutta osumaa. Niinpä nainen nousi varaosien sijaan hakemaan ohjaamon perältä pienen ensiapupakkauksen omaan käteensä tullutta osumaa varten. Istuessaan sitten ensiapupakkaus kädessään takaisin pilotin paikalle, Tinian katse osui jälleen yhteen ohjauspaneelin näytöistä.
"Entäs tuo planeettavalintasi? Sanoit, että daanit tuskin seuraavat sinne... Jussafet nelosellahan on vain vähäistä kaivostoimintaa, joten mikä heitä estää?" Tinia kysyi seuraavaksi, paljastaen näin ettei tiennyt paljonkaan planeetan nykytilasta. Rehellisiä jos oltiin, tämä oli jopa ensimmäinen kerta kun hän siellä poikkesi, sillä hänen tähänastisen uransa aikana ei ollut tullut asiaa sille suunnalle.
Kuunnellessaan Warigin vastausta, nainen otti syliin laskemastaan ensiapulaukusta sidetarpeita ja ryhtyi sitten käsivarressa tuntuvasta tykytyksestä välittämättä desinfioimaan haavaansa ja sen jälkeen sitomaan bactalla kyllästettyä sidettä osumakohdan ympärille. Tinian tottuneesta työskentelystä ei ollut vaikea arvata, että tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen osuma, jonka hän oli omilla matkoillaan saanut.

Tinian lähtiessä hakemaan sidetarpeita itselleen Warig nojautui tuolinsa selkää vasten ja sulki hetkeksi silmänsä, nauttien rauhallisuudesta aijemman hektisyyden jälkeen. Ehdottomasti liian vanha tällaiseen... Weequa ajatteli itsekseen, vaikka hyvin tiesi ettei voisi kuvitella elävän hetkeäkään poissa galaksin taistelukentiltä. Jossain vaiheessa sodankäynnistä oli tullut hänen elämänsä tarkoitus ja ainoa eteenpäin vievä voima, minkätakia rattoisia eläkepäiviä oli luultavasti turha edes ajatella. Miehen ajatukset katkesivat naisen palattua takaisin ja alettua haavojensa sidonnan lomassa kysellä heidän määränpäästään. Kuten palkkasoturi oli arvellutkin tämä huomautti ettei Jussafetilla pitänyt olla mitään mikä olisi estänyt daaneja, miten mandalorianit halusivatkin kaikkien uskovan. ''Sanotaan vaikka niin ettei kaikki ole aivan sitä miltä näyttää siellä... Sanohan sanooko sellainen nimi kuin Jai'galaar sinulle mitään?'' Kros vastasi Tinian kysymykseen omalla kysymyksellään, tarkkaillen nopea älyiseltä vaikuttavan naisen reagtiota. Warigin johtama ryhmä oli yleisesti ottaen melko tunnettu jopa alamaailman piirejen ulkopuolella, kuten hänen omakin nimensä ja siksi nainen voisikin yhdistää johtolangat melko helpostikkin. Mikä palkkasoturia kiinnosti naisen reagtiossa oli se että hän oli melko varma tämän oleva palkkionmetsästäjä ja tiesi omasta päästään olevan kohtuullisen suurikin palkkio, sillä mandalorian sotureiden aktiviteetit eivät olleet jääneet Tasavallalta huomiotta. Näiden lisäksi oli myös muita Tasavallan ulkopuolella olevia planeettoja ja järjästöjä, jotka olivat valmiita maksamaan hyvin weequan päästä.

"Kuka nyt Jai'galaarista ei olisi kuullut?" Tinia tuhahti ja katsoi Warigia hetken kuin tämä olisi kysymyksensä kanssa ollut päästään vialla. Jopa Teloksen kaltaisen vauraan turistirysän alamaailmasta löytyi niitä jotka toivoivat jonain päivänä saavansa tilaisuuden kerätä ryhmittymän johtohahmoista luvattuja palkkioita, vaikka todennäköisyydet sellaiseen mahdollisuuteen olivat hyvin pienet, kun otti huomioon minkä kokoisesta joukosta oli kyse. Kuten Warig oli kuitenkin jo huomioinut, Tinialla leikkasi nopeasti ja pian tämän katseessa olikin havaittavissa yllätthneisyyttä.
"Yrität siis väittää, että heillä on tukikohta tai jotain muuta toimintaa Jussafetilla?" Tinia varmisti, tarkkaillen weequayn ilmettä tiiviisti. Tuskin nainen oli kuitenkaan saanut sanat suustaan kun tämän leuka loksahti auki uuden päähän pälkähtäneen ajatuksen vaikutuksesta ja hetkeen tämän tuntui olevan vaikea saada sanaakaan suustaan.
"Hetkinen... Et kai sinä vaan ole se niiden iso pomo?", Tinia jatkoi seuraavaksi ja katselikin nyt Warigia jopa aavistuksen kunnioittavasti. Tinia harjoitti palkkionmetsästystä lähinnä siitä saamansa jännityksen ja toiminnan vuoksi, joten siksi palkkiot eivät olleet naisella heti ensimmäisenä mielessä.

Pieni hymyn kare käväisi Warigin kapeilla huulillä Tinin tunnistaessa hänen mainitsemansa nimen helposti ja reagoi kysymykseen aivan kuin mies olisi pitänyt häntä pilkkanaan, mikä toki ei ollut tarkoitus. Kuten hän oli arvellutkin nopea älyiseltä vaikuttavan nuoren naisen päässä alkoi nopeasti raksuttaa ja pian tämä oli yhdistanyt palkkasoturin esittämän vihjeen ensimmäiset pisteet yhteen, katsoen miestä hämmästyneenä. ''Pian Jai'galaarin perustamisen jälkeen sen jäsenet ottivat Jussafetilla olleet vanhat madalorianien tukikohdat haltuuna ja perustivat siihen syrjäiseen galaksin kolkkaan tukikohtansa, minkä vertaista tuskin löytyy usempien ulkoreunan sotaloordienkaan hallusta. Emme kaipaa liikaa huomiota puoleemme, joten olemme pitäneet huolen siitä että planeetta ja sen lähi alueet vaikuttavat melko arvottomilta.'' Kros kommentoi Tinian päättelyketjun ensimmäiseen osaan, ristien kätensä syliinsä ja suuntasi samalla huomaamatta toisen käden ranteessa olevan aseen naista päin, joka näytti olevan keksimässä loputkin vihjeen tarkoituksesta. ''Kros Warig... Mukava tutustua?'' Weequa sanoi suu auki häntä toljottavalle ihmisnaiselle, pitäen ranne aseensa kaiken varalta salaa ampuma valmiina.

Warigin kertoessa lisää, Tinia risti kiinnostuneena käsivartensa ja suuntasi miettivän katseen aluksen kattoon, uppoutuen selvästi hetkeksi omiin ajatuksiinsa.
"Käy kyllä järkeen... Tarkoitan, että noin minäkin varmaan olisin heidän asemassaan tehnyt. Ottanut jonkun hylätyn tukikohdan käyttöön sen sijaan, että lähtisi uutta rakentamaan", Tinia totesi ja laski sitten katseensa takaisin weequayn kasvoihin. Kun Warig sitten paljasti nimensä ja nainen tajusi arvanneensa oikein, tämän kasvoille alkoi vähitellen levitä innostunut hymy.
"Vau... En kyllä ikinä olisi uskonut, että minulla joskus olisi julkkis apupilottina", Tinia totesi, tietämättä mitä ajatella vieressään istuvan weequayn paljastuksesta. Lopulta tämän kasvoille levisi entistä innostuneempi ilme.
"Voinko saada nimmarin?", Tinia keksi. Näin ikimuistoisesta keikasta, nainen halusi jonkinlaisen muiston mukaansa. Kenties hän uskaltautuisi jopa laittamaan nimikirjoituksen jonnekin päin baariaan näkyville. Tai sitten hän yksinkertaiseti pitäisi sen turvassa kotonaan, missä muistoesine ei olisi vaarassa joutua baaritappelun uhriksi.

Epäilevästi seuralaiseensa suhtautunut weequay ei ollut uskoa silmiään ja korviaan Tinian reagoidessa hänen nimeensä, joka oli kyllä melkolailla erillainen kuin yksikään aijempi. Nuoren naisen hyvänlaatuisesta innostuksesta ja kunnioituksesta ei voinut erehtyä, mikä sai myös ryppynaamaisen miehen rentoutumaan. ''Älähän nyt...'' Itsensä kyllä tunnetuksi tiennyt Warig mutisi nolostuneen oloisesti tytön hehkuttaessa hänen läsnäolonsa erikoiuutta, saaden vierellään apupilotin paikalla olevan miehen punastumaan hivenen. ''En minä nyt niin erikoinen henkilö ole, mutta enköhän minä ainakin sen verran velkaa ole kyydistä... Jos se on mitä todella haluat.'' Tiniaa aijemmin tähdänneen ranneaseensa sivuun siirtävä mies naurahti hivenen ja hieroi niskaansa vaatimattoman oloisena, yrittäen sopeutua tytön aiheettomaksi tuntemaansa ihailuun. Huolimatta korkeasta asemastaan Kros ei ollut koskaan pitänyt itseään kovin erikoisena soturina, vaan ajatteli tehneensä vain velvollisuutensa parhaansa mukaan. Toki hän ymmärsi usempien urotekojensa merkityksen ja sen ettei häntä oltu valittu joukkionsa johtoon aivan heppoisin syin, sillä sille pallille pääsi vain parhaista parhain. Jotkut jopa sanoivat että Jai'galaarin johtaja oli nykyisin paras vastine menneiden päivien mandalorelle, mutta hänestä se jos mikä oli liijoittelua. Loppujen lopuksi hän johti vain palkkasoturiarmeijaa, eikä kokonaista kansaa ja kantoi siksi huomattavasti pienempää taakkaa.

Tinia ei voinut olla virnistämättä huvittuneesti havaitessaan weequaysta paistavan nolostumisen. Ilmeisesti tällanen reaktio oli jotain mihin Warig ei ollut tottunut, vaikka johtajana tuon luulisi olevan aina välillä huomion keskipisteenä.
"Anteeksi... sitä ei vaan kovin usein tule tavanneeksi kaltaisiasi isoja nimiä. Joskin pakko myöntää että odotin sinun olevan isokokoisempi", nainen virnisti ja mittiali weequayta katseellaan nyt uusin silmin. Kieltämättä tämä ulkonäkönsä puolesta ei ollut mitenkään silmiinpistävän näköinen, mutta nyt tämän paljastuksen jälkeen Tinian oli helppo ymmärtää miten weequay oli vaikuttanut niin kokeneelta avaruusasemalla. Taistelukokemustahan tällä varmasti oli useammankin nuoren palkkionmetsästäjän edestä. Tinia avasi suunsa lisätäkseen äskeiseen vielä jotain, kun yllättäen ohjaamossa kajahti hiljainen murahdusta muistuttava ääni, jonka Tinia tiedosti tulevan vatsastaan.
"Korjaan hieman äskeistä pyyntöäni jos sopii... nimmari ja ruokaa. Edellisestä ateriasta on ehtinyt kulua vähän aikaa kun en ehtinyt syödä siellä asemalla", Tinia sanoi, nyt vuorostaan itse hieman nolona ruuansulatuksensa esittämistä vaatimuksista. Onneksi sentään vesitankki oli täynnä, joten juomavettä riittäisi aina sen verran, että vatsaa voisi huijata Jussafetille asti.

''Ei syytä pyytää anteeksi... En ole vain koskaan mielestäni tehnyt mitään niin erikoista.'' Warig vastasi Tinian huomattua miehen nolostuvan kehujensa takia ja pyydettyä anteeksi sanojaan, vaikka mitään syytä loppujen lopuksi ei ollut. Palkkasoturi ei vain koskaan ollut pitänyt turhanpäiväisenä pitämänsä hehkutuksen vastaanottamisesta, vaikka tiesikin toki olevansa lähestulkoon vertaansa vailla siinä mitä teki. Siitä huolimatta hän ei kokenut tekevänsä mitää erikoista vaan sen mitä piti, minkätakia hän ei tuntenut ansaitsevansa saamaansa huomiota. ''Vai että pienempi... Toivottavasti moni muukin luulee niin.'' Enintään keskikokoinen rotunsa mittapuulla oleva Warig vastasi naiselle, joka pyrki keventämään tunnelmaa siirtymällä anteeksipyynnöistä kommentoimaan hänen ulkonäköään. Kommentti huvitti hieman Krosia, vaikka hän enemmän kyllä toivoi että useampi henkilö todella erehtyisi etsimään normaalia suurempaa weequayta. Se ainakin helpottaisi hänen elämäänsä toisinaan ja antaisi aina pienen yllätys edun, jos ei mitään muuta tekisi. Hieman vaivautunut tunnelma ei kuitenkaan hävinnyt mihinkään Tinian letkautuksella, saati sitten sitä seuranneilla Warigin sanoilla. Sen sijaan naisen kurniva maha onnistui keventämään tunnelmaa, jota seurasi toinen kevennys yritys. ''Heh... Taidat olla kova tinkimään... No eiköhän se onnistu, jos et todella muuta halua. Ateria ainakin tulee olemaan maittavampi ja vähemmän terveydelle haitallinen kuin se mitä odotit kanttiinissa.'' Palkkasoturi vastasi naisen lisävaatimukseen korvauksestaan, mikä ei ollut mikään ongelma mandalorianille. Oikeastaan hän jopa piti siitä ettei tämä vaatinut mitään kovin erikoista ja tyytyi vain siihen mitä todella tuntui tarvitsevan, vaikka olisikin voinut vaatia melkein mitä vain.

"Ymmärrän... eipä meistä kai kukaan osaa pitää omia tekojaan erityisen ihmeellisinä", Tinia virnisti hieman ja katseli sitten hetken ajatuksissaan ohjauspaneelissa näkyviä tietoja. Jussafetille ei laskelmien mukaan pitänyt olla erityisen pitkä matka, mutta jonkin aikaa he silti joutuisivat aluksessa viettämään ennen kuin perillä oltaisiin. Warigin kommentoidessa sitten hänen melko vähäistä maksuvaatimustaan, nainen kohautti olkapäitään vähättelevästi.
"Rehellisesti sanoen en tiedä mitä muutakaan pyytäisin. Rahaa en tällä hetkellä kaipaa ja mitä taas tulee alukseni tuunaamiseen... noh, ei se vain ole sama asia ellei ole joutunut työskentelemään osien eteen vähän enemmän", Tinia sanoi rehellisesti. Nainen ei vavautunut ottamaan edes puheeksi sitä, että teki aluksen korjaukset ja muut huoltotoimenpiteet yleensä itse, sen sijaan, että olisi luovuttanut sen jonkun tuntemattoman mekaanikon käsiin.
"Ihan vain uteliaisuudesta... Miten muuten nappasit ne jedit joita daaniystävämme niin kovin kaipasivat?", Tinia kysäisi sitten ohimennen. Hän itse oli kieltäytynyt siitä keikasta osin juuri siitä syystä, ettei hänellä ollut halua sekaantua jedeihin, puhumattakaan siitä että olisi tiennyt miten jedien kaltaisia vastaan edes saattoi järevästi taistellella, muuten kuin väsyttämällä ja pysyttelemällä valosapelien ulottumattomissa. Jos Warig ei vaatimattomuuttaan tai jonkun muun syyn takia haluaisi kertoa aiheesta, Tinia toki hyväksyisi sen, mutta naista kiinnosti tiietää miten weequay oikein oli asian hoitanut. Kenties siitä voisi ottaa oppia vastaavia keikkatarjouksia varten.

Aluksen ohjaamon lasin läpi katseleva Warig murahti hyväksyvästi viereisellä penkillä istuvan Tinian kertovan tyytyvänsä mielellään vähään, mihin hänen oli sinäänsä helppo samaistua. Tietysti neuvotellessaan joukkionsa palkkiosta weequaya osasi hinnoitella heidän pelveluksensa kattoon, mitä vasten asiakas sai sitten parasta mahdollista vastiketta rahoilleen. Se ei kuitenkaan tarkoittanut että Kros itse olisi elänyt millääntapaa yleellistä elämää, tai kahminut muuten rikkauksia itselleen. Tämä tosin oli täysin hänen oma päätöksensä, sillä jostain syystä yksinkertainen elämä oli aina miellyttänyt vanhaa sotaratsua. Hänelle riitti hyvät yöunet ja ravitseva ruoka, minkä takia suurinosa hänen varoistaan kuluikin jatkuvasti työnalla olevaan taisteluhaarniskaan. ''Pyynteettömyys on kieltämättä hyve, ainakin tällä alalla... Mutta pieni ahneus on sillointällöin kuitenkin hyvästä.'' Weequay sanoi hetken kuluttua vilkaisten sivusilmällä nuorta naista, keskittyen sitten taas edessään vilistävän avaruuden katselemiseen. Jostainsyystä siinä oli ollut aina jotain hyvin rauhoittavaa hänen mielestään, minkätakia sitä jaksoikin katsella mielellään pitkienkin matkojen ajan. Nytkin palkkasoturi uppoutui katselemaan sitä ja tunsi rentoutuvansa hivenen, ennen kuin naisen kysymys havahdutti hänet jälleen ajatuksistaan. ''Se ei ollutkaan mikään yksinkertainen temppu, mutta onneksi olimme tutustuneet sijaintiimme huolella ja muutenkin valmistautuneet kaiken varalta. Oikean varustuksen ja valmistautumisen ansiosta onnistuimme ajamaan ne jedit erilleen, minkä jälkeen vangitsimme heistä nuoremman. Tämän jälkeen myös toinen kävi huomattavasti rauhallisemmaksi ja saimme vangittua myös hänekin.'' Warig selitti pintapuolisesti, haluamatta kuitenkaan rueta avaamaan liiaksi heidän ammattisalaisuuksiaan.

Warigin neuvoessa, että pieni ahneus oli toisinaan hyväksi, Tinia virnisti leveästi. Naisen virne tuskin jätti epäselväksi, että hän osasi kyllä olla ahne tarpeen vaatiessa. Kusipäiltä tuli aina perittyä ylimääräistä, sillä metsä tunnetusti vastasi niin kuin sinne huudettiin.
"Ei huolta, hinnoittelen kyllä keikat juuri sopivasti. Ja on minulla muitakin tuloja kuin tämä", Tinia vakuutti huolettomasti, hiljentyen kuitenkin sitten kuuntelemaan mitä Warig oli valmis kertomaan jedien nappaamisesta. Mies jätti taktisesti liiat yksityiskohdat kertomatta ja kuvaili tilanteen vain pääpirteissään. Tämäkin kuitenkin antoi jonkinlaisen käsityksen tilanteesta. Ilmeisesti kyseessä oli ollut mestari ja oppilas. Ja oppilaan nappaaminen taas oli saanut mestarinkin antautumaan. Toimivalta vaikuttava keino, joskin häneltä se tuskin olisi onnistunut.
"Ymmärrän... En usko että olisin itse onnistunut samaan. Toimin useimmiten yksin, joten yhdessäkin jedissä olisi varmaan jo enemmän kuin riittävästi haastetta", Tinia totesi mietiskelevään sävyyn. Toki hänellä toisinaan oli mukana jompikumpi trianii ystävistään, mutta hän suosi silti useimmiten yksin liikkumista. Se hankaloitti toki asioita toisinaan, mutta ainakaan hänen ei tarvinnut huolehtia kuin omasta turvallisuudestaan.