Matka Dantooinea kohti

[Cross]

Parvella oleva Zeraph seuraili hieman hymyillen kuinka Remus hätisti juopuneen iktoichin matkoihinsa voimaa käyttäen, minkä erikoisuus näytti menevän ohi miehen seurassa istuvalta Faelta. Toisin kuin tyttö jedimestari kiinnitti huomiota tähän temppuun, sillä luontaisen telepaatin ohjaileminen voiman avulla ei ollut temppu jonka olisi pitänyt onnistua lahjakkaimmiltakaan temppelistä ulospotkituista nuorista. Edes iktoichin juopumus ei riittänyt farghulin mielestä selittämään sitä miten Davon oli suoriutunut tempusta niin helposti, aivan kuin olisi käskenyt jotain heikkomielistä olentoa. Tämä oli kyllä maininnut jatkaneensa koulutustaan ominpäin, mutta nuin suora voiman osoitus sai Farllin miettimään mitä mies mahtoi nyt tehdä edessään olevan tytön pään kanssa. Jedimestari olisi voinut toki selvittää asian helposti kurottamalla voimanavulla näiden suuntaan, mutta olisi samalla varmasti paljastanut myös itsensä ja sitä hän ei halunnut ainakaan vielä tehdä. Sen sijaan parilla kolikolla näennäisesti leikkävä Zeraph päätti jatkaa kaksikon tarkkailua, mutta tälläkertaa kiinnittää enemmän huomiota tähän nuoreenmieheen. Avaruus satama huhuja... Alhaalla olevan nuorenparin keskustelua kuunteleva farghul ajatteli, tyrmäten Remuksen kertomuksen ulkoreunan tapahtumisata, vaikka tiesikin tämän sanoissa olevan joitain totuuden siemeniä. Hänen kuulemansa mukaan Crimsomilla ei ainakaan vielä ollut Tasavallan haastamiseen tarvittavaa voimaa, mutta toisin kuin hän Remus tiesi paremmin. Langennut jedi tiesi että sithit olivat kasanneet joukkojaan vuosikymmenien ajan, alistaen hiljalleen ulkoreunan sotaloordit, piraatit ja rikollis järjästöt alaisuuteensa. Näiden lisäksi heillä oli toki massiivinen droidi armeija, joka pystyisi tekemään valtavaa tuhoa nopealla yllätys hyökkäyksellä. Tämä ei kuitenkaan ollut läheskään kaikki mitä sithit suunnittelivat, sillä he eivät aikoneet luottaa ainoastaan sotilaallisen voiman nopeaan ja brutaaliin yllätys hyökkäykseen lamaannuttaakseen Tasavallan aikanaan.

[Southpaw]

Remus oli hetken muka miettivinään mitä vastata Faen kysymykseen, vaikka tosiasiassa tällä tietenkin jo oli vastaus valmiina.
"Jos olisin sinä niin hankkiutuisin lajini kotiplaneetalle tai ylipäätään jonnekin missä olisin omieni joukossa. Näinä aikoina sitä voi luottaa vain perheeseen ja ystäviinsä", Remus sanoi lopulta, saaden Faen kohottamaan hieman huvittuneena kulmiaan.
"Ystävät toki ymmärrän, sillä niitä sinä varmasti olet ehtinyt kerätä, mutta perhe? En nyt tarkoita tätä loukkauksena, mutta minun on vaikea uskoa, että kaltaisesi galaksinkiertäjä olisi jo perustanut perheenkin", Fae hymähti, saaden Remuksenkin naurahtamaan hämillisen näköisenä.
"Ei, ei, ei... Tarkoitan alkuperäistä perhettäni. Sitä jonka luona olin lapsena, ennen kuin minut vietiin jeditemppeliin", Remus selvensi ja iski silmää iktotchille, joka nyt näytti yllättyneeltä. Vaikka asiaa ei ollutkaan erikseen kielletty Faen kuullen, oli silti tuntunut olevan ikään kuin kirjoittamaton sääntö, että biologista perhettä ei etsittäisi sen jälkeen jos joutui lähtemään temppelistä. Jedin oli tarkoitus omistautua Voimalle ja ritarikunnalle, joten tunnesiteen syntymistä biologiseen perheeseen pyrittiin siksi estämään, viemällä lapsi jo nuorella iällä temppeliin opetettavaksi. Ja tietenkin tarkoitus oli myös estää lasta saamasta vaikutteita pimeältä puolelta. Tieto siitä, että Remus oli omien sanojensa mukaan etsinyt biologisen perheensä saikin siksi Faen muutaman sekunnin ajan suhtautumaan hieman epäluuloisesti Remukseen, mutta mies otti kuitenkin jo taitavasti hallinnan Faen ajatuksista ja sai idean nopeasti kuulostamaan iktotchin päässä hyvältä.
"Oletko sinä koskaan ajatellut sitä? Perheesi etsimistä siis?" Remus kysyi saaden Faen pudistamaan päätään.
"Muistan kyllä pienenä miettineeni toisinaan millaisia mahdolliset sukulaiseni olivat, mutta en kyllä koskaan ajatellut etsiä heitä...", Fae sanoi lopulta epäröivään sävyyn, miettien Remuksen vaikutuksesta sitä vaihtoehtoa pitäisikö toisen esimerkistä ottaa mallia. Remus kuitenkin vaikutti temppelistä lähdön jälkeen pärjänneen kaikin puolin hyvin.
"Älä käsitä väärin, en tietenkään sano että sinun pitäisi tehdä samoin kuin minä. Mutta jos muutat mielesi niin tiedän henkilön, joka on mestari löytämään kadonneita ihmisiä, tässä tapauksessa perheenjäseniä. Voitko kuvitella, hän löysi äitini vain sen perusteella että tiesin miltä planeetalta minut haettiin", Remus ylisti kuvitellun tuttavansa tiedonhankintataitoja. Tosiasiassa mitään tietoja hankkivaa ystävää ei ollut, mutta sitähän Faen ei tarvinnut tietää, ennen kuin Remus olisi suostutellut tämän mukaansa.
"Tosin ongelma on, että hän on hieman erakkomainen tapaus... ja asuu Korribanilla. Olen käynyt siellä vain kerran ja usko minua kun sanon, että et halua mennä sinne jos sen vain voi välttää. Paikka tuntuu pimeältä kuin musta aukko ja planeetta on täynnä jos jonkinlaisia petoja", Remus sanoi ja irvisti inhoten, kuin olisi tuntenut kylmien väreiden kulkevan selkäänsä pitkin. Myös Faen saattoi nähdä värähtävän, sillä ajatuskin jo kuulosti inhottavalta, varsinkin kun ei ollut mikään salaisuus, että Korriban tunnettiin sitheihin liittyvästä historiastaan. Silti Remus huomasi, että tytön uteliaisuus oli herätetty nyt täysin, eikä tarvittaisi enää kovin paljon suostuttelua, jotta tyttö lähtisi hänen mukanaan Korribanille päätyäkseen uudelleenkoulutettavaksi.

[Cross]

Keskustelua hivenen hymyillen kuunteleva Zeraph oli vähälla naurahtaa ääneen kuullessaan alhaalla olevan kaksikon keskustelun kääntyvän ulkoreunan ongelmista perheen etsimiseen, mikä tapahtui aivan kuin sattumalta ja silti ilmeisen ohjaillusti. Sinussa olisi ainesta kaupparatsuksi... Hymyilevä jedimestari ajatteli anzatin kertoessa etsineensä alkuperäisen perheensä onnistuneesti käsiinsä ja sitten ehdottaessa samaa Faelle, aivan kuin se olisi maailman helpoin asia tehdä. Toki hän oli kuullut joidenkin temppelistä pois lähetettyjen nuorten yrittäneen löytää alkuperäiset vanhempansa ja jotkut varmasti olivatkin onnistuneet, mutta useimmat olivat luultavasti pettyneet karvaasti. Kutsua jeditemppeliin pidettiin useilla planeetoilla suurena kunniana, minkätakia lapsia luovutettiin sinne hyvinkin helposti ja siksi perheelle tuotti yleensä suurta häpeää jos lapsi palasi kotiinsa epäonnistuneena. Tämä oli varsinkin totta huono-osaisissa perheissä, jossa lapsen toivottiin saavan myös parempi elämä temppelissä ja joka luultavasti itsekkin tuli pettymään vanhempiinsa. Perheen torjumaksi tuleminen ja siihen pettyminen oli yksi syy miksi temppelistä pois lähetettyjen nuorten ei haluttu etsivän vanhempiaan, sillä se saattoi helpostikkin osottautua portiksi pimeyteen. Tämäntakia Farll kuunteli hyvinkin tarkkaan Remuksen ehdotusta Faelle, joka tuntui olevan hyvinkin vastaanottavalla päällä. Toki tytön tilanteessa useimmat olennot tuppasivat olemaan avoimia uusille mahdollisuuksille, mikä sinäänsä ei kyllä ollut outoa, mutta jotenkin tämä vain jedimestarin mielestä oli turhankin suostuvainen ja kiinnostunut kaikesta mitä tälle ehdotettiin. Vaikka farghulilla olikin jo paljon syytä suhtautua epäilevästi Remukseksi esittäytyneeseen mieheen, ei hänellä kuitenkaan ollut mitään pitävää syytä siihen. Ei ainakaan ennen kuin tämä otti puheekseen Koribanin ja siellä asustavan jäljittäjä toverinsa, joka pystyisi etsimään tytön vanhemmat. Tuon synkän historian omaavan planeetan mainitseminen sai Zeraphin otsan rypistymään ja silmät kapenemaan viiruiksi, kymmeniä kysymyksiä muodostuessa tämän mieleen. Tärkeimpiä niistä oli miten tuo nuorimies oli tavannut tuon synkän planeetan asukin alunperin ja mitä tuo henkilö teki siinä kirotussa paikassa, jota kansoitti tiettävästi enää sith magian riivaamat olennot. Remus kyllä jatkoi osansa esittämistä hyvin, aivan kuin ei olisi halunnut mennä mainitsemalleen planeetalle, mutta Farllin huoleksi Faen näytti olevan sitäkin kiinnostuneempi asiasta.

[Southpaw]

"Melkoinen tarina..." Fae kommentoi lopulta Remuksen päätettyä selostuksensa perheen etsinnästä ja jäljittäjäystävästään. Kuten parvella tilannetta tarkkaileva Zeraph oli huomannutkin, tyttö oli utelias kuulemaan lisääkin, vaikka osa tästä tarinasta herätti hänessäkin omat epäilyksensä. Ensinnäkin hänellä ei ollut tapana rikkoa sääntöjä ja ritarikunnan asettamia rajoja, joten ajatus perheen etsinnästä tuntui syystäkin hieman hermostuttavalta. Huolimatta mielessään tapahtuvasta käpälöinnistä, Faen oli vaikea uskoa, että vanhempien etsiminen onnistuisi edes jäljittäjän avulla ihan noin vain joka kerta ja vaikka onnistuisikin, kaikki voisi silti päätyä vielä huonosti. Vaikka perheen jäljittäminen onnistuisikin, perheen jäsenet saattoivat olla kykenemättömiä ottamaan lasta takaisin tai pahimmassa tapauksessa jopa kuolleet johonkin.
"Miten on? Jos sinua kiinnostaa yrittää perheesi etsimistä joskus, niin voin kyllä auttaa sinut Korribanille... vaikken kyllä erityisen mielelläni siellä kävisikään", Remus kysyi ja irvisti jälleen tuskaisen näköisenä, mistä Fae päätteli tämän muistelevan edellistä visiittiään ja pimeyden tunnetta joka planeetalla varmasti huokui. Hetken verran Fae mietti vastaustaan selvästi epätietoisena siitä, mitä tehdä ja tätä epäröinnin hetkeä Remus käytti hyväkseen pyrkimällä vaikuttamaan tytön ajatuksiin siten, että tämä vastaisi myöntävästi. Pettymyksekseen Remus saisi kuitenkin huomata, ettei ollut Faen pään sekoittamisesta huolimatta onnistunut ottamaan tyttöä ihan täysin hallintaansa, sillä tytön pinta-ajatuksista kykeni huomaamaan, että tämä suunnitteli vastaavansa kieltävästi ja menevänsä alkuperäisen suunnitelmansa mukaisesti edelleen Dantooinelle. Toisin kuin nuorempien lasten kohdalla, Faelle tällaiset kirjoittamattomat säännöt tuntuivat iskostuneen syvemmälle selkärankaan, vaikka mieltä ohjattiinkin.

"Kiitos tarjouksesta, mutta taidan...", Fae ehti aloittaa. Tässä kohdin anzatin kärsimättömyys alkoi kuitenkin kohottaa päätään, sillä omasta mielestään tämä oli leikkinyt tytön mielessä jo enemmän kuin tarpeeksi. Tuonhan olisi pitänyt olla hänen hyppysissään jo. Niinpä Remus seuraavaksi koetti vähän turhankin voimakkaasti vaikuttaa iktotchin ajatuksiin ja muuttaa vastauksen myöntäväksi. Tämä puolestaan tuntui taas värähdyksenä Voimassa, jonka Zeraph varmasti tuntisi. Samoin tunsi Fae, mutta tyttö ei ehtinyt kysyä Remukselta oliko tuo tuntenut saman, kun tunsi Remuksen vaikutuksen päässään ilmenevän hetkellisenä, voimakkaana päänsärkynä. Hieman tuskaisen näköisenä tyttö hieroi ohimoitaan kuin koettaen selkeyttää ajatuksiaan.
"Onko kaikki hyvin?" Remus kysyi muka huolestuneena ja siirtyi istumaan Faen viereen kuin varmistaakseen, että tämä ei romahtaisi lattialle tai muuta vastaavaa.
"Ei mitään, päätä vain särki hetken... Se alkaa mennä jo ohi", Fae onnistui vastaamaan.
"Täällä alkaa kyllä olla jo tungosta... Tule, käydään vähän kävelemässä? Jos hieman vähemmän tunkkainen ilma helpottaisi oloasi?", Remus sanoi, pyrkien ohjaamaan Faen ajatukset pois Voimassa tuntuneesta värähdyksestä, jota tämä sillä hetkellä ajatteli. Tosiasiassa tämän kävelyretken tarkoitus oli kuitenkin päästä tytön kanssa tämän hyttiin tai johonkin muuhun rauhallisempaan paikkaan, sillä huolimatta ohjailustaan Remus alkoi tuntea tytön epäluulon kohottavan taas päätään. Hän oli toiminut liian hätäisesti ja tätä menoa tyttö kelpaisi vain ja ainoastaan ruuaksi. Sääli, sillä Faen päässä näkemänsä perusteella tästä olisi voinut saada vielä hyvän taistelijan Scorpiuksen alaisuuteen.

[Cross]

Parvella oleva Zeraph kuunteli Faen tavoin Remuksen tarinaa, samalla kun tarkkaili ympäristöään ja pisti merkille erillaisia silmäänpistävieä asioita kanssa matkustajistaan. Vaikka paikalla näkyi olevan monia mielenkiintoiselta vaikuttavia tapauksia niin ei yksikään näistä tuntunut vetävän vertoja Faen kanssa puhuvalle miehelle, jolla tuntui olevan epäilyttävän hyvä kyky suostutella iktoichia ja vielä erikoisempi tarve saada tämä mukaansa. Kuunellessaan kaksikon keskustelua Farll veti pikkusikarin esiin taskustaan ja sytytti sen, välittämättä pätkääkään vieressään olevassa tolpassa olevasta tupakoinnin kieltävästä merkistä. Tällä hetkellä farghulille oli tärkeämpää kyetä ajattelemaan ja jostainsyystä sikari tuntui aina auttavan ongelmien ratkaisemisesssa, mitä se tuntui tekevän nytkin. Jo muutamam voimakkaan makuisen savun täyttämän henkosen jälkeen jedimestari tunsi voimakkaan värähdyksen voimassa, jonka tuntui tuntevan moni muukin paikalla olija. Kuitenkin toisin kuin Zeraph nämä eivät näyttäneen onnistuvan huomaamaan sen lähdettä, saati sen huomattavasti hienompia vivahteita. Ne eivät kuitenkaan jäänet huomaamatta jedimestarilta, jolta siinä ollut vallan ja voiman halu ei jäänyt huomaamatta. Mutta niitä vielä oudompaa oli siinä tuntunut nälkä, aivan kuin Remus olisi tahtonut pistää tytön poskeensa samantien. Nopeasti palaset alkoivat loksahdella kohdalleen farghulin päässä, joka näki kahden voimankäyttäjän lähtevän poistumaan keskus kammiosta ja suuntaavan jonnekkin päin hieman varakkaampien matkustajien pieniä yksityishittejä. Nopeasti Farll lähti seuraamaan kaksikkoa, heittäen kädessään olleen savukkeen ohimennen siitä huomauttamaan tulleelle miehistön jäsenelle. Nopein askelin hän harppoi väkeä tungeksivan kävelyparven läpi, puikkelehtien siellä olevan väen läpi kuin kiviä kiertävä vesi joessa ja pian hän jo loikki alemmalle tasolle johtavia portaita alas. Kiirehtiessään Zeraph nappasi erään ohittamansa matkustajan matkaeväs pullon ja kaatoi puolet siitä pois, suunnaten juopuneen oloisesti liikehtien matkustaja hyttejä päin johtavaa käytävää astelevan parivaljakon perään. Käytävän laidalta toiselle huoppuva farghul pisti merkille tytön hieman jäykän kävelyn, mikä vahvisti hänen epäilyksensä siitä että tämän ajatuksiaan kontrolloitiin.

[Southpaw]

Faesta tuntui kuin olisi vaeltanut sumussa, Remuksen vetäessä häntä perässään tungoksen läpi ja kohti käytävää joka vaikutti johtavan ylellisempiin hytteihin. Tytöstä tuntui, ettei kaikki ollut kunnossa ja pitäisi jäädä ihmisten seuraan, mutta pian nämä ajatukset kuitenkin vaimenivat Remuksen toimesta, tämän sekoittaessa Faen päätä entisestään ja saadessa tytön ainakin lyhyen hetken ajaksi seuraamaan suostuvaisesti perässä. Heidän kuitenkin kääntyessään pääkäytävältä hieman kapeammalle ja hiljaiselle käytävälle, Faen onnistui hieman heikosti riuhtaista kätensä irti Remuksen otteesta. Nopeasti iktotchi perääntyi lähteäkseen takaisin keskuskammioon muiden matkustajien seuraan, mutta ennen kuin tyttö ehti ottaa askeltakaan, Remus oli ottanut jälleen tiukan otteen hänen käsivarrestaan ja koetti nyt vaimentaa tytön päästä kaikki vähänkään vastustelevat ajatukset. Fae tunsi tämän jälleen vihlaisuna päässään ja nyt kun ympärillä ei ollut juuri muita, alkoi tytöllekin sumuisesta olotilasta huolimatta valjeta, että Remus oli saanut hyvin tiukan hallinnan hänen ajatuksistaan.
"Päästä irti...", Fae onnistui mutisemaan ja koetti Voiman avulla karkottaa anzatin päästään. Hetken ajaksi hänen onnistuikin selkiyttää omat todelliset ajatuksensa niistä joita Remus hänen päähänsä yritti syöttää, mutta pian mies turvautui jälleen väkivaltaisempaan Voiman käyttöön, saadakseen tytön uskomaan, että oli Remuksen seurassa täysin turvassa.
"Ei huolta, ihan kohta päästänkin", Remus jupisi vastaukseksi, vilkaistessaan oliko lähettyvillä ketään ja todettuaan ettei paikalla sillä hetkellä ollut kuin joku humalainen farghul ja käytävälle sammunut twilek joiden mahdollisia puheita kukaan tuskin uskoisi, Remus kiskaisi Faen perässään lopulta henkilökunnalle varatusta ovesta jonkinlaiseen huoltokäytävään, missä arveli voivansa hoitaa ruokailunsa rauhassa.
Hieman jo epätoivoisesti Fae yritti vielä kiskaista itsensä irti anzatin otteesta, mutta nyt kun huoltokäytävän oven sulkeuduttua ei paikalla ollut ketään todistajia, Remus ei vaivautunut enää kohtelemaan tyttöä erityisen helläkätisesti vaan paiskasi tämän Voiman avulla käytävän seinään. Painettuaan uhrinsa seinää vasten, anzati toi kasvonsa lähemmäs Faen omia ja peitti kädellään tytön suun, jotta saisi estettyä tätä huutamasta. Pian myös miehen kasvojen sisään vetäytyneenä olleet ulokkeet alkoivat edetä kohti Faen sieraimia ruokailua varten ja Remuksen syöttämistä ajatuksista huolimatta iktotchi alkoi ymmärtää olevansa hengenvaarassa. Keksimättä miten muutenkaan pelastaa nahkansa, Fae pyrki käyttämään itsekin Voimaa avukseen, sysätäkseen Remuksen kauemmas itsestään ja hetkeksi hänen onnistuikin saada mies horjahtamaan taaksepäin ja irrottamaan otteensa, niin että Fae sai parin kallisarvoisen sekunnin ajaksi taas hallinnan omasta päästään.
"Apua...", Fae ehti lähettää telepaattisen viestin ajelehtimaan alukseen ihan kenen tahansa telepaattisia kykyjä omaavan kuultavaksi ja sen lisäksi tyttö ehti lähettää lyhyen välähdyksen siitä mitä näki. Jollain tasolla tyttö arveli ettei tulisi saamaan apua ajoissa, mutta ainakaan hän ei antautuisi ilman vastarintaa ja tämä ajatus saikin tytön tuntemaan olonsa paremmaksi uhkaavasta vaarasta huolimatta.
"Sisukas sinä olet, pakko myöntää", Remus sanoi ääneen saadessaan tasapainonsa takaisin ja ottaessa tilanteen jälleen hallintaansa. Ennen kuin Fae ehti kuitenkaan vastata, Remuksen käsi oli palannut peittämään hänen suunsa ja miehen kasvoissa olevat ulokkeet alkoivat työntyä tytön nenään.

[Cross]

Seinästä tukea ottava Zeraph hoiperteli humaltuneen oloisesti käytävää pitkin, pitäen samalla edempänä olevaa anzaita ja iktochia silmällä. Kaksikko katosi hetken ajaksi nurkan taakse pois Farllin näkökentästä, mutta muutamalla nopealla askeleella hän sai nämä jälleen näkyviinsä ja palasi nopeasti takaisin juopuneeseen rooliinsa. Alistajansa huomion vieneen rimpuileva tyttö näytti tekevän parhaansa kyetäkseen pitämään puolensa miestä vastaan, onnistuen hetkiseksi irrottamaan tämän otteen kädestään ja sanoa tälle jotain. Farghul tunsi kuitenkin melkein samassa voimakkaan värähdyksen voimassa ja huomasi Faen olemuksen painuvan taas alistuvasti kasaan. Jediä jonkinmatkaa edempänä käytävällä oleva mies vastasi jotain seurassaan olevalle tytölle ja veti tämän samantien lähellä olleeseen huoltokäytävään, kadoten jälleen varjostajansa näkyvistä. Zeraph ei tiennyt mitä huoltokäytävässä tapahtui sen oven sulkeuduttua, mutta hän kyllä tunsi värähdyksen voimassa, joka lähti anzatista tämän paiskatessa vankinsa voiman avulla seinään. Tuntiessaan vangitsiansa kanssa kamppailevan tytön heikon telepaattisen avunhuudon Farll ei nähnyt enää syytä hidastella, minkätakia hän lisäsikin vahtiaan kunnes pääsi käytävälle johtavalle ovelle. Avatessaan vaimeasti sihahtavan oven jedimestari näki edessään lonkeromaiset kasvoulokkeensa esiin työntäneen anzatin, joka piti vankiaan seinälle nostettuna voiman avulla ja valmistautui ruokailemaan imemällä tytön mielen itseensä. Ruokailu nautintoonsa valmistautunut Remus kääntyi hieman yllättyneenä Faesta ovella olevaa miestä kohti, tuntien samassa näkymättömän voiman tarttuvan itseensä ja paiskaavan räsynuken lailla käytävän takaseinään. ''Päästä irti hänestä.'' Vuorostaan Remuksen seinäävasten voiman avulla painanut farhul sanoi, joka tunnisti tulian aijemmin käytävällä näkemäkseen juopoksi ja ymmärsi joutuneensa ansaan. Taistelematta hän ei kuitenkaan tulisi alistumaan, mutta tunsi kuitenkin ettei kykenisi pitämään iktochia hallussaan ja haastamaan tätä voimakkaalta vaikuttavaa tulokasta.

[Southpaw]

Zeraphin avatessa oven ja päästessä paikalle, Remus oli onnistunut saamaan Faen päässä aikaan valheellisen turvallisuuden tunteen, joka esti tyttöä vastustelemasta, puhumattakaan siitä, että olisi edes tajunnut mitä ympärillä tapahtui, ennen kuin Zeraph lennätti anzatin kohti toista seinää. Fae tiedosti vain hämärästi tipahtavansa itse seinältä omille jaloilleen, mutta tytön pää oli kuitenkin edelleen anzatin hallussa... aina siihen asti kunnes Zeraph käski tätä päästämään irti. Remus mulkoili ensin happamasti farghulia ja sitten tyttöä ennen kuin päästi hiljaisen tuhahduksen.
"Pidä hyvänäsi", anzati murahti happamasti ja vastahakoisesti poistui tytön pään sisältä, antaen näin vallan Faen omille ajatuksille, jotka olivatkin kaiken koetun jälkeen melkoisessa kaaoksessa. Tämä ei varmasti ollut vielä ohi, joten miten selvitä tilanteesta parhaimmalla mahdollisella tavalla? Näissä mietteissä iktotchin katse osui ensimmäisenä Remukseen ja hetken anzatia katsottuaan tämä onnistui lopulta kääntämään katseensa ovelle, joka oli taas sulkeutunut Zeraphin perässä.
"Kiitos...", tyttö onnistui sanomaan näkökenttäänsä osuvalle farghulille, jota ei kuitenkaan valeasun vuoksi vielä tunnistanut Zeraphiksi. Äänen perusteella kenties olisi voinut tunnistaa, mutta sen hetkisessä tilassaan Fae ei kuitenkaan juuri kiinnittänyt moiseen seikkaan huomiota. Sen sijaan tämän huomio kiinnittyi taas pian Remukseen, joka vilkuili vuoroin tyttöä ja vuoroin farghulia kuin miettien miten selvitä tilanteesta. Ilmeisesti Remus oli muodostanut toimintasuunnitelman varsin nopeasti, sillä pian tyttö tunsi värähdyksen Voimassa kun pari katon rajassa kulkevista jäähdytysputkista alkoi rajusti täristä, kunnes ne halkesivat ja jäähdytysnestettä alkoi roiskua niin Zeraphia kuin Faea kohti. Tämän luomansa harhautuksen turvin, Remus sitten paiskasi kauempana käytävällä lojuneen työkalupakin sisältöineen päivineen kohti jedikaksikkoa, saadakseen Zeraphin keskittymisen herpaantumaan sen verran, että voisi pyrkiä alas seinältä ja pois paikalta.

[Cross]

Voiman avulla Remuksen seinälle nostanut ja sitävasten painettuna pidettynä pitävä Zeraph asteli hitaasti käytävää eteenpäin käsikoholla, kunnes pääsi Faen luokse asti ja kumartui auttamaan tätä pystyyn. ''Ei huolta tyttö... Selvisit hyvin.'' Farghul kerkesi sanoa Faelle, ennen kuin tunsi värähdyksen voimassa ja sai mieleensä kuvan repeävästä jäähytysnesteputkesta. Yhdessä silmänräpäyksessä putki alkoikin vapista voimakkaasti, ennen kuin repesi ja roiski käytävälle suurella paineella polttavan kuumaa nestettä. Yhtään siitä ei kuitenkaan roiskunut kummankaan jedin päälle, mistä Farllin nopeat reflegsit olivat pitäneet huolen. Heti vaistotessaan vaaran mies oli nykäissyt kainalossa olleen tytön mukaansa ja loikannut huoltokäytävän ovea kohti, joka sihahti kiinni heidän jäljessään kaksikon rysähtäessä toisella puolella olleelle käytävälle. Äänekkäästi jollain ulkoreunan vähemmän tunnetulla kielellä kiroava Zeraph pyörähti nopeasti jaloilleen ja suuntasi katseensa oveen, jonka reinojen läpi työntyi ohutta kitkeränhajuista höyryä, kertoen etten sen aukaiseminen ollut nyt viisasta. Liukas paskijainen... Ovea hetken aikaa tuijottava farghul ajatteli, tietäen Remuksen onnistuneen livahtamaan ainakin toistaiseksi karkuun. He olivat kuitenkin suljetussa aluksessa, joka loikkaisi hetkenä minähyväänsä hyperavaruuteen kohti seuraavaa määränpäätään. ''Mikä vointi?'' Vierellään olevan tytön suuntaan vuorostaan kääntyvä jedimestari kysyi, kohtottaen toisen silmänsä yli vedetyn huivin ylös ja yritti saada sekavan oloisen tytön katseen keskittymään itseensä.

[Southpaw]

Zeraphin lähtiessä tulemaan häntä lähemmäs, Fae puolestaan piti edelleen varuillaan katseensa Remuksessa, kuin saadakseen tällä tavoin varmistettua, ettei menettäisi taas hallintaa itsestään. Vasta vaistotessaan häntä auttaneen farghulin pääseen aivan viereen ja ryhtyvän auttamaan häntä ylös, tyttö viimein uskalsi kääntää huomionsa muualle ja hyvä niin, sillä muuten hän olisi ollut entistä hämmentyneempi kun Zeraph yllättäen kiskaisi hänet nopeasti mukaansa ja he sinkoutuivat huoltokäytävän ovesta takaisin yleisessä käytössä olevaan käytävään, juuri ajoissa ennen kuin polttavan kuuma neste olisi käristänyt heidät molemmat. Ennen kuin ovi sitten sihahti heidän perässään kiinni, Fae puolittain odotti anzatin käyttävän tätä yllätystä hyväkseen ja hyökkäävän käytävässä leijailevan höyryn läpi heidän kimppuunsa, mutta kun niin ei onneksi käynyt, iktotchi päätteli Remuksen lähteneen karkuun. Sikäli kuin suljetusta aluksesta saattoi edes karkuun päästä. Todennäköisesti anzati nyt koettaisi piiloutua jonnekin ja nousta heti seuraavan välilaskeutumisen koittaessa ulos aluksesta.
"Miten sitä kuvailisi... aivan kuin olisi herännyt painajaisesta", Fae vastasi lopulta Zeraphin kysymykseen ja käänsi katseensa vasta nyt ensimmäistä kertaa kunnolla tämän suuntaan. Värjätyn turkin vuoksi tytöllä kesti hetken aikaa yhdistää näkemänsä kasvot oikeaan henkilöön, mutta lopulta iktotchi kuitenkin tunnisti Zeraphin silmän yli kulkevan arven perusteella.
"Mistä oikein on kyse? Luulin, että jäit temppeliin tai jotain", Fae kysyi nyt hämmentyneenä. Hänen vaistonsa sanoi, ettei tainnut olla sattumaa, että he olivat päätyneet samaan alukseen, vaikka niin olisi voinut ensin luulla.

[Cross]

Vaistonsa valppaina pitävä Zeraph naurahti hieman kuullessaan Faen vastauksen, joka vastasi aikahyvin sitä mitä tämä oli luultavasti juuri kokenut. ''Älä huoli se menee kyllä ohi... Ehkäpä tästälähtien opit pitämään mielesi paremmin suojattuna.'' Hivenen hymyilevä jedimestari sanoi, samalla kun suoristautui pystyyn ja auttoi myös tytön ylös. Samalla hämmästynyt iktoichi kysyi mitä hän teki aluksella, selvästikkin epäillen ettei kyseessä ollut pelkästään sattumasta. ''Melko pitkä tarina, mitä en nyt rupea selittämään. Mutta sanottakoon nyt ettei kysymys ollut sattumasta, vaikka se että törmäsimme kyllä oli... Jos uskoo sattumiin.'' Jedimestari sanoi hivenen leikkisä sävy äänessään ja iski silmää Faelle, joka varmasti ymmärtäisi mitä hän tarkoitti viimeisillä sanoillaan. Fargul itse ei varsinaisesti uskonut kohtaloon tai vaikka uskoikin voiman ohjaavan sille herkkiä henkilöitä tiettyynsuuntaan, kuten se vaikutti nytkin tehneen. Hänellä ei ollut mitään tietoa siitä olisiko hänen etsimänsä henkilö tällä aluksella ja kiinnostuisiko tämä tytöstä, mutta palaset näyttivät loksahtaneen tälläkertaa helposti kohdalleen. Tämäntakia Zeraph oli valmis ottamaan Faen oppilaakseen, mikäli tämä vielä haluaisi sitä. Siitä heillä olisi kuitenkin aikaa puhua myöhemmin, sillä nyt heillä olisi tärkeämpääkin tekemistä. ''Toivottavasti jaksat liikkua, sillä meillä olisi vaarallinen anzati löydettävänä?'' Jedimestari sanoi siirtyen aiheesta toiseen, toivoen samalla että alus hyppäisi mahdollisimman nopeasti hyperavaruuteen.

[Southpaw]

"Ei huolta, opin läksyni", Fae vastasi ja irvisti hieman, kuin ilmaistakseen ettei pitänyt lainkaan ajatuksesta, että oli langennut tuollaiseen. Luonnollisena telepaattina hänen olisi pitänyt huomata anzatin vaikutus päässään jo aiemmin. Kenties hänen ajatuksensa sitten olivat liiaksi olleet viime viikkojen tapahtumissa tai anzati itse oppinut naamioimaan tekonsa erittäin hyvin. Jälkimmäinen taisi olla enemmän kuin todennäköistä, sillä anzatilla varmasti oli lukuisia aikaisempia uhreja, joiden mielet oli syönyt itselleen. Zeraphin kommentti yhteensattumista sai kuitenkin pienen hymyn käymään iktotchin kasvoilla. Sattuma oli sana, joka livahti puheeseen vähän turhankin helposti, vaikka tosiasiassa Voima ohjasi heitä, ainakin jollain tasolla. Fae itse piti eniten ajatuksesta, että Voima ohjasi heitä vain oikeaan suuntaan ja heille itselleen jäi osaksi valita, seuratako sen johdatusta vai ei.
"Jaksan kyllä. Mistä aloite...", Faen lause jäi kesken kun tämä yllättäen tajusi jotakin. Jokaisessa isommassa aluksessa oli pelastuskapselit, niin että matkustajat voisi hätätilanteen iskiessä evakuoida. Anzati saattaisi hyvinkin yrittää poistua sellaisen avulla, ennen kuin alus ehtisi hypätä hyperavaruuteen. Se tarkoitti toki tiukkaa kilpailua aikaa vastaan, mutta teoriassa anzatilla voisi kuitenkin olla mahdollisuus päästä jedien ulottuvilta vielä vähän aikaa.
"Missä aluksen pelastuskapselit ovat?", tyttö kysyi ääneen, samalla toivoen että hänen ajatuksenjuoksunsa välittyisi kysymyksestä.

[Cross]

Zeraph nyökkäsi hyväksyvästi Faen vastatessa olevansa tarpeeksi kunnossa liikkuakseen, vaikka näyttikin vielä hivenen järkyttyneeltä ja uupuneelta. Siitä huolimatta tämän pää kuitenkin tuntui toimivan moitteettomasti, kuten jedimestari sai huomata tämän päätyessä nopeasti samaan päätlemään kuin hänkin. ''Messihalli toimii pää pelastuskapselina onnettomuuden sattuessa, mutta sen lisäksi miehistölle on vielä joitain pienempiä kapseleita aluksen keulassa ja perässä...'' Farll vastasi Baelin kysymykseen, tämän tiedusteltua pelastuskapseleiden sijaintia ja viittasi kädellään tyttöä seuraamaan perässä. ''Kapseleita on aluksen kummallakin kyljellä, joten joudumme eroamaan. Mikäli löydät hänet ota yhteyttä minuun samantien ja yritä pysyä piilossa.'' Hyttien täyttämää käytävää pitkin juokseva farghul selitti iktoichille ja heitti tälle pienen vyöltään nappaamansa kommunikointilaitteen, samalla kun väisti paria heitä hieman hämmästyneenä katsovaa kanssamatkustajaa.

[Southpaw]

Zeraphin kertoessa pelastuskapselien sijainnin, Fae tuli siihen tulokseen, että messiahlli taisi pääkapselina olla poissa laskuista. Hän itse olisi ainakin anzatin tilalla halunnut päästä pois huomaamattomasti ja se taas onnistui paljon paremmin pienempien pelastuskapselien avulla kuin isommalla pääkapselilla.
"Hyvä on, minä otan vaikka tämän puolen", Fae sanoi juostessaan Zeraphin vierellä käytävää pitkin eteenpäin ja nyökäytti päätään itsestään katsoen oikealle päin, mistä pääsisi kohtalaisen helposti aluksen perään, kunhan vain käytävillä kuljeksivat ihmiset ja muut olennot eivät liiaksi hidastaisi menoa.
Napattuaan Zeraphin hänelle heittämän kommunikointilaitteen käteensä, iktotchi erkani eräälle sivukäytävälle, jota pitkin lähti sitten etenemään kohti pelastuskapseleita. Aluksen perän lähestyessä, alkoi onneksi näkyä myös yleiskielellä kirjoitettuja kylttejä jotka opastivat häntä oikeaan suuntaan, kunnes lopulta Fae pääsi ovelle, joka kyltin mukaan oli henkilökunnalle. Oven yläpuolella oleva hätäuloskäynnin merkki kuitenkin paljasti iktotchille, että hän oli oikeassa paikassa, joten varuillaan Fae pysähtyi hetkeksi ja kutsui Voimaa avukseen, suojatakseen päänsä sisällön siltä varalta, että anzati olisi jo huoneessa. Ollessaan sitten lopulta valmis, tyttö astui vaimeasti sihahtavasta ovesta sisään. Anzatia ei näkynyt ainakaan vielä, mutta kun tytön vasemmalta puolelta yllättäen kuului kimeiden piipitysten ja sirkutusten sarja, iktotchi ei voinut mitään sille että säpsähti. Katsoessaan mistä ääni tuli, hän huomasi pienen huoltodroidin rullanneen jostain viereensä. Vaikka hänellä ei ollut aavistustakaan mitä tuo piipitysten sarja oli ollut tarkoittavinaan, Fae sai droidin läsnäolosta kuitenkin idean.

"Kuule... voisitko millään kytkeä hetkeksi aluksen pelastuskapseleista virran pois? Tai lukita ne? Ihan vain siksi aikaa, että alus hyppää hyperavaruuteen?" tyttö kysyi droidilta, joka päästi taas sarjan lyhyitä piippauksia, joiden merkitystä Fae saattoi vain arvailla.
"Eräs... rikollinen yrittää karata alukselta. Kapselit pitää sulkea hetkeksi ettei se onnistu", Fae sanoi droidille, olettaen sen kysyneen miksi moinen toimenpide piti tehdä. Jälleen seurasi kuitenkin sarja käsittämättömiä ääniä, joiden vuoksi Fae ei lainkaan voinut olla varma siitä, oliko droidi myöntynyt hänen pyyntöönsä vai ei. Saattoi hyvin olla, että se otti käskyjä vastaan vain miehistön jäseniltä. Oli miten oli, tyttö ei ehtinyt sanoa enempää kun huoltodroidi kääntyi ja lähti rullaamaan tytöstä poispäin. Ja samalla huoneen toiselta laidalta kuului sihahdus, jonkun tullessa sisään huoltokäytäviin johtavista ovista. Nopeasti Fae katsoi ympärilleen ja asettui lopulta kahden päällekkäin pinotun huoltotarvikkeita sisältävän laatikon taakse, sillä Zeraph nimenomaan oli käskenyt pysyä piilossa, mikä kuulosti Faenkin mielestä äärimmäisen hyvältä ajatukselta, kun otti huomioon, että hän muuten joutuisi tulemaan toimeen aseettomana. Tyttö kun oli temppelistä poistuessaan joutunut luovuttamaan valosapelinsa mestari Umandille, joka Faen tietämättä tosin oli luovuttanut aseet eteenpäin Zeraphille.
Päästyään nyt kuitenkin pois näkyvistä, tyttö uskaltautui kurkistamaan varovasti laatikkojen takaa kapseleiden luokse, missä anzati juuri seisoi selin häneen päin ja oli ryhtymässä valmistelemaan kapselia lähtökuntoon.
"Hän on täällä", Fae kuiskasi hiljaa kädessään olevaan kommunikointilaitteeseen ja jäi jännittyneenä odottamaan. Huoneessa oli jonkin verran taustemeteliä, joten Fae arveli että sanat tuskin olivat kuulunet Remuksen korviin. Varma hän ei kuitenkaan voinut asiasta olla.

[Cross]

Faen suunnatessa matkustaja-aluksen tyyrpuurin puoleisia pelastuskapseleita päin Zeraph kääntyi heidät erottavasta risteyksestä vasempaan, seuraten tytön tavoin lähinnä miehistölle tarkoitettuja opasteita huoltokäytävään ja sitäpitkin lopullista määränpäätään kohti. Miehen saappaat kolisivat metallista lattiaavasten tämän juostessa kapeita käytäviä pitkin, ohittaen muutaman miehistön jäsenen, joista muutama yritti turhaan pysäyttää hänet ja huutaa epäonnistuttuaan kieltoja hänen peräänsä. Muutamassa hetkessä Farll löysikin itsensä jo pelastuskapseleiden luota, katsomasta autiota käytävää ja tietäen ettei anzai tulisi löytymään täältä. Samantien jedimestarin vyöllä oleva yhteyslaite piippasi vaimeasti ja Faen vaimea ääni kertoi työn löytäneen Remuksen aluksen toiselta laidalta. ''Frell...'' Zeraph kirosi vaimeasti, lähtien samantien juoksemaan aluksen toista laitaa kohti, toivoen kerkeävänsä tytön avuksi ennen kuin langennut jedi pääsisi karkuun tai vielä pahempaa huomaisi iktotchin.

Samaan aikaan aluksen toisella laidalla oleva anzati alkoi menettää malttinsa pelastuskapselin hallintopanelin kanssa, joka kieltäytyi toimimasta. ''Fraag!'' Mies kirosi äänekkäästi ja iski näytön hajalle nyrkillään, saaden Faen vierellä olleen mekaniikkatroidin ääntelemään äänekkään moittivasti, mikä kiinnitti miehen huomion tähän ja varsinkin tämän vierellä laatikkopinon takana piileskelevään tyttöön.